ÄIDIT YHDESSÄ
:: Kotiäitien postituslista
:: Järjestäytyminen
:: Viikon Puheenaiheet

Jaana Rogers

KOTIÄIDIN ELÄMÄÄ
- ajatuksia, kokemuksia, vinkkejä

Minun elämässäni kokopäiväinen äitiys oli vain unelma. Kolmannen lapsen synnyttyä tein päätöksen sydämessäni, että tätä lasta en vie päivähoitoon. En kuitenkaan ollut varma siitä, olisiko tuolla päätöksellä mitään realistisia mahdollisuuksia toteutua.

Keskustelimme asiasta usein mieheni kanssa. Se oli meidän molempien toive, joka vain vahvistui havaitessamme, kuinka herkkä lapsi tuo kolmas tytär oli. Ja pian saimme neljännenkin tyttären. Karsimme kuluja, möimme auton ja selviyidyimme päivästä päivään, kunnes mieheni ura kehittyi siihen pisteeseen, että totesimme innoissamme voivamme kyllä selviytyä ja hoitaa lapset kotona. Tuo päämäärä toki oli luonut miehelleni myös motivaatiota työskennellä sen saavuttamiseksi, ja kotiäitiyteni myös auttoi häntä paremmin keskittymään työhönsä. Ei ollut kiire hakemaa lasta hoidosta jne.

Kun jäin kotiin tunsimme, että elämäämme tuli enemmän rauhaa ja tasapainoa. Jollakin tavalla se vaikutti koko kodin ilmapiiriin ja myös avioliittoon positiivisesti. Nyt viisi vuotta myöhemmin minusta on edelleen ihanaa olla kotiäiti. Tunnen olevani urani huipulla, mutta minun on myönnettävä, että joskus on päiviä, jolloin tunnen olevani hieman kuin "eristysvankeudessa".

Kun jäin kotiin työstäni, minulla ei ollut ystäviä, jotka olisivat olleet kotiäitejä. Joten vietin aika lailla aikaa vain pienten seurassa. Illat menivät nopeasti koko perheen kokoontuessa ateriomaan ja käymään läpi kaikenlaisia asioita. Iltaisin jäi vain hyvin harvoin aikaa ottaa ja lähteä harrastamaan tai tapaamaan muita. Pian alkoi tuntua, että elämä meni eteenpäin ilman minua. Ja mikä pahinta, en ollut ollenkaan valmistautunut kaikkiin negatiivisiin kommentteihin, joita valintani hoitaa lapset kotona sai aikaa. "Koulutuksesi menee hukkaan." "Menetät ammattitaitosi." "Mitäs siellä kotona lehmäilet?" Nämä kommentit saivat aikaan vain enemmän eristäytymisen tunteita. Sitten tietty oma lukunsa ovat ne, jotka kysymyksen "Millon menet takaisin työhön?" jälkeen eivät enää tiedä mistä muusta voisi keskustella kuin työstä - kotityöstä? Mitäs keskustelemista siinä on?

Useimmat kotiäidit turvautuvat suuressa määrin aviomiehiinsa keskustellakseen ja saadakseen kontaktia kodin ulkopuoliseen maailmaan. Mutta olipa tuo suhde kuinka rakastava ja tasapainoinen tahansa, ei kukaan yksi ihminen voi täyttää kaikkea ihmissuhteiden ja keskustelukumppaneiden tarvetta, mitä ihmisellä on. Ja yksikään aviomies ei voi täysin tietää, miltä tuntuu olla kotiäiti. Vain sellainen voi, joka on sitä kokenut.

Siispä.
Kannattaa etsiä muita kotiäitejä.

Kokemusten ja tunteiden jakaminen toisten äitien kanssa auttaa suuresti selvittämään tunteitaan ja näkemyksiä elämästä. Kotiäitiys on kasvattanut minua ihmisenä sanoinkuvaamattomasti ja tiedän että, se ei olisi ollut mahdollista kohdallani millään muulla tavalla. Toiset äidit luovat turvaverkon ja auttavat jaksamaan harmaiden päivien yli. Jo tieto siitä, että muillakin on harmaita päiviä ja niistä selvitään ja mennään eteenpäin auttaa. Toisilta äideiltä saa myös lukemattomia pikku vinkkejä, jotka auttavat ja piristävät ja mikä parasta huomaat, että sinullakin on jotain annettavaa.

Muutama juttu muistettavaksi, kun seinät alkavat kaatua päälle:

1. Usko pois vanhempia äitejä. Aika rientää ja lapset kasvavat liiankin nopeasti. Ja sitten he - ikävä kyllä, eivät tarvitse sinua yhtä paljon. Tosin he tarvitsevat, mutta eri tavalla. Et voi kunnella liiaksi teini-ikäistäsi, ja aina on yhtä haasteelista puhua lapsille niin, että he kuuntelevat. Spontaanit keskusteluhetket ovat niin kallisarvoisia ja joskus niin herkkiä ajoitukseltaan.

2. Tämä on loistavaa aikaa kehittää henkisiä ja hengellisiä ominaisuuksia, joihin tarvitaan yksinäisyyttä ja pohdintaa. Ja kuka siitä hyötyy sinun lisäksesi? Niin lapsesi, kuin miehesikin.

3. Useat ihmiset kokevat, ettei heillä ole aikaa ihmissuhteille kovien työkiireiden vuoksi. Ehkäpä voit nyt kuitenkin tehdä asialle jotain. Puhelin tavoittaa kaukaisemmatkin ystävät ja useimmat kotityötkin hoituvat samalla.

4. On todella hämmästyttävää, kuinka tehokasta ulkoilu on poistamaan kaikenlaisia negatiivisia yksinäisyyden tunteita. Muutan minuutin pieni keskustelu kaupassa tai puistossa voi piristää tavattomasti.

5. E-mailailu on ollut suuri ilo minulle viimeisen vuoden ajan. Internetissä surffailemalla voi myös oppia paljon ja päästä mitä kaukaisimpiin paikkoihin. Monet reseptit ovat tulleet ja menneet, niin ystävien kesken, kuin web-sivuiltakin.

Ja muista.
Ei todellakaan tarvitse ole yksin. Hae itsellesi sopivia tapoja muodostaa oma ystävä verkostosi, joka voi auttaa sinua olemaan paras mahdollinen äiti, joka voit lapsillesi olla, kasvattaen emotionaalisesti vahvoja yksilöitä. Onnellinen, tasapainoinen, rakastettu, hauskaa pitävä ja hyödyllinen. Jos äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin - isästä nyt puhumattakaan.

Lopuksi vielä innoittava lainaus Margaret D. Nadaudin puheesta:

"Aikaansaavien, pystyvien, hyvin koulutettujen naisten ei tarvitse koskaan pyydelllä anteeksi seuratessaan traditioita, jotka ovat tehneet yhteisömme vahvaksi. Tehkää kodin ja perheen hoidon traditioista ensisijaisen tärkeitä. Pyrkikööt tyttäremme äitiyteen suurimpana kutsumuksenaan ja älkööt antako periksi niiden vähätteleville äänille, jotka tuhoaisivat perheen."

--Jaana Rogers