Kun olin koulussa leikimme leikkiä nimeltä Red Rover. Kaksi ryhmää muodosti rivit kasvotusten pitäen kiinni viereisen henkilön kädestä. Toinen joukkue valitsi jonkun vastakkaisesta ryhmästä huutaen: "Red Rover, lähetä Maria (siis kuka sitten olikaan valittu) heti tänne!" Silloin Marian piti yrittää juosta ylös nostettujen käsiparien läpi. Ja jos hän onnistuisi siinä, hän saisi yhden henkilön mukanaan takaisin omaan joukkueeseen. Ja jos ei, hänet otettaisiin kiinni ja hänestä tulisi osa toista tiimiä.

Minä vihasi tuota peliä lapsena. Vihaan sitä vieläkin enemmän nyt aikuisena. Näyttää siltä, kuin naisilla olisi taipumus niputtaa riviin vastakkaiset puolet, olipa kysymys mistä tahansa asiasta. Valitsenko uran vai perheen? Jos valitset perheen, synnytätkö luonnollisesti vai epiduraalilla? Imetätkö vai valitsetko pulloruokinnan? Menetkä työhön vai jäätkö kotiin? Oletko liberaali vai konservatiivi?

Me vain jatkamme tuota leikkiä. Red Rover, lähetä Maria heti tänne – suoraan minun tapaani nähdä asiat. Kun lapsena leikin tuota leikkiä, käsivarsiini sattui aina kovin. Minusta oli hauskempaa leikkiä kotia koko iltapäivä. Minä ja serkkuni valitsimme itsellemme aviomiehet äitini äänilevyjen kansista. Hän sai aina Engelbert Humperdinkin ja minulle jäi Roger Miller tai Eddie Arnold.

Sillä ei ollut mitään väliä, sillä yleensä he päätyivät sängyn alle viiden minuutin sisällä, ja pääsimme itse asiaan: vauvojen hoitamiseen. Vauvoja piti syöttää, kuivattaa, ja tietenkin viedä lääkäriin, koska ne koko ajan sairastelivat. Seuraavana aamuna olimme lääkäreitä. Kylpyhuone toimi yleensä leikkaussalina, jossa suoritettiin monia tarkkoja toimenpiteitä. Iltapäivällä, kun pienet mustat laukut oli laitettu pois, otettiin esille liitutaulu. Oli aika olla opettaja. Olipa valitsemamme ura mikä tahansa, vauvat olivat aina tärkein osa leikkiä. Siirryimme usein uralta uralle, mutta olimme ennen kaikkea äitejä.

Joten, jos sinulle sopii, haluaisin pudottaa käsivarteni alas, lopettaa Red Roverin leikkimisen hetkeksi ja kutsua sinut leikkimään kotia. Se tosiasia, että luet tätä kirjaa, todennäköisimmin tarkoittaa, että olet äiti ja kuten minullekin lapset ovat yksi elämäsi tärkeimpiä asioita. Heidän hyvinvointinsa on ensisijainen huolesi, myös sellaisina iltoina, jolloin syötät heille kulhollisen muroja illalliseksi.

En odota, että olisit samaa mieltä kanssani kaikesta mitä sanon. Voi olla, että sinun on vaikeaa ymmärtää elämääni. Ei sen puoleen, joskun minullakin on vaikeuksia ymmärtää omaa elämääni. Esimerkiksi silloin, kun olen kaupassa ja työntelen ostoskärryjä, jotka näyttävät busseilta, joihin mahtuisi kymmenen henkilöä, ja joku saa kiukkukohtauksen, koska en osta Supermies-jäätelöä.

Myönnettäköön, en ole se tosi makee tyyppi, jollaiseksi aina aioin tulla. Joka tapauksessa, nappaa nyt suklaapatukka, laita video pyörimään lapsille, ja seuraavan hetken ajan haluan jakaa ajatuksiani ja tunteitani siitä, mikä yhdistää kaikkia meitä: lastemme hyvinvoinnista.

Ennen kuin jatkamme, haluaisin tehdä kuitenkin selväksi, että useimmiten lapseni saavat minut hulluuden partaalle. Pimahdan, kun löydän puoliksi syödyn hampurilaisen litistyneenä auton takapenkkille. Huudan jatkuvasti pojilleni, että he tulisivat keräämään haisevat sukkansa lattialta. Kylpyhuoneeni pöydät ovat väärällään kihartimia, hiustenkuivaajia, geelejä, vaahtoja, ja kuitenkaan en koskaan onnistu löytämään omaa hiuslakkaani. Puhelut ovat hyvin harvoin minulle, mutta puhelin soi kuitenkin kymmenen kertaa ennen kuin siihen vastataan.

Jostain syystä jokainen unohtaa laittaa astiansa tiskialtaaseen, pyyhkeet pyykkikoppaan tai reppunsa kaappiin. Jos he tarvitsevat välipalan kouluun, kuulen siitä yleensä aamulla 8:05 ja bussi on jo tulossa kadullemme. Uskon, että lapsilla on aamuisin kokous, jossa he suunnittelvat päivän strategian. He juonittelevat tehdäkseen päivän sellaiseksi, että äiti pimahtaa. He varmaan kuvittelevat, että jos he hukkaavat kenkänsä vielä kerran, niin valkotakkiset tulevat viimein hakemaan äidin. Minut viedään pois ja he saavuttavat täydellisen määräämisvallan talossa.

Se ei itse asiassa kuulosta kovinkaan huonolta. Ehkä minulla sitten olisi mahdollisuus lukea kirja ja lapseni saisivat miettiä kuinka tehdä illallinen puolesta kilosta jauhelihaa ja kurkusta, jotka ovat jäljellä jääkaapissa.

Minun tarkoitukseni on kuitenkin ylistää perhettäni ja muistuttaa, kuinka äärettömän tärkeitä me olemme äiteinä. Äiti Teresa, suuri äitiyden puolestapuhuja, kertoi tarinan pojasta, jonka sisaret olivat löytäneet Kalkutan kaduilta. Hän asui laatikossa äitinsä kanssa. Sisaret veivät hänet orpokotiin, kylvettivät hänet, antoivat hänelle puhtaan sängyn, jossa hän voisi nukkua. Seuraavana päivänä hän katosi. He löysivät hänet palanneena äitinsä luona laatikossa. Jälleen he veivät hänet orpokotiin ja jälleen hän karkasi. Äiti Teresa sanoi, että hän oppi tärkeän asian tuona päivänä. Äiti, jopa äiti pahvilaatikossa, oli tärkeämpi kuin kaikki se fyysinen mukavuus, jota sisaret tarjosivat.

Äiteinä jokainen meistä on erittäin tärkeä omin lastemme elämässä. Me olemme todella tärkein ihminen maailmassa lapsillemme. Äiteinä me olemme myös erittäin tärkeitä "kylän" hyvinvoinnille. Perhe instituutiona on hyökkäyksen alla monilta suunnilta. Yli 40 % vauvoista syntyy yksinhuoltajille. Avioerot lisääntyvät nopeasti. Lapset jäävät useammin kasvattamaan itse itsensä. Ei tarvitse muta kuin kuunnella iltauutisia ja lukea sanomalehteä nähdäkseen vilauksen kaikista niistä ongelmista, joita perheemme ja lapsemme kohtavat.

On ihan selvää, että yksinhuoltajaäidit pysytyvät kasvattamaan tasapainoisia lapsia, ja useimmat lapset selviytyvät niistä häiriöistä, joita rikkoutunut koti aiheuttaa. Kuitenkin aivain kuin syöpä, kaikki kaaos perheissä syö hiljalleen yhteiskuntamme perustaa. Jokainen meistä näkee nämä haasteet kodeissamme ja ympärillämme ja koska olemme naisia ja äitejä sydäntämme särkee.

Jos haluamme vaikuttaa, voimme sen tehdä yhdessä, mutta siihen tarvitaan kaikki voimamme ja koko mielemme ja sydämemme.

Jatkuu...

– Colleen Down, kääntänyt Jaana Rogers

Julkaistu suomeksi C. Downin luvalla
Lisätietoja kirjasta / tilaus:
http://www.ittakesamom.com

| Takaisin | Sivun alkuun | Etusivulle |