ÄIDIT YHDESSÄ
:: Kotiäitien postituslista
:: Järjestäytyminen
:: Viikon Puheenaiheet

Susanna Vainio ojentaa Tanja Karpelalle ruusun ja Lapsen kotihoito ry:n Nettijaoston kannatusjäsenkirjan kiitokseksi tapaamisesta.

Susannan ojennettua kiitosruusun kotiäitien viisihenkinen ryhmä istuutui Tanja Karpelan kanssa neuvottelupöytään. Karpelalla oli mukanaan nippu papereita, joista päällimmäisenä oli valokopio kotiäitien nettisivusta. Ansku Pokela nosti myös pöydälle omat muistiinpanonsa, noin kymmenen senttiä paksun nipun papereita. Sitten ruvettiin puhumaan asiaa.

Karpela myönsi, että kotihoidon tukemisessa on paljon parantamisen varaa.

- Eri ihmisillä ja perheillä on muuttuvissa elämäntilanteissa erilaisia tarpeita. Vanhempien pitäisi itse saada päättää haluamansa hoitomuoto. Käytännössä niin ei kuitenkaan ole.

Karpela kertoi työstään Keskustapuolueen perhepoliittisen työryhmän puheenjohtajana. Työryhmä suunnittelee Kepun perhepoliittista linjaa vuodeksi 2003 ja siitä eteenpäin.

- Suunnittelutyö on vielä kesken, joten en voi esittää teille mitään lukuja tai kaavioita. Itse ajattelen asiaa niin, että lapsensa kotona hoitavien perheiden toimeentuloa voitaisiin parantaa kotihoidontuen tasokorotuksella ja verohelpotuksilla. Kotihoitajalle pitäisi myös kertyä eläkettä kotonaoloajalta.

Ansku Pokela, joka on tullut tunnetuksi kotiäitien lakkovaroituksen suunnittelijana ja alkuunpanijana, ei lämmennyt ajatukselle verotuksen keventämisestä.

- Verohelpotus kohdistuisi siihen puolisoon, joka on töissä ja tienaa rahaa. Jos kotihoitoa halutaan palkita ja sen arvostusta nostaa, olisi parempi maksaa hoitajalle käypää käteistä omalle tilille. Sillä olisi vaikutusta myös henkiselle hyvinvoinnille, kun lasta kotona hoitavan puolison ei tarvitsisi tuntea olevansa perheelleen taloudellinen rasite.

Vauhtiin päästyään Ansku innostui esittelemään ajatuksiaan tarkemmin.

- Kotihoidontuen korotusta vastustetaan usein siksi, että se on muka niin kallista. Kuitenkin se on kansantaloudellisesti kaikkein halvin hoitomuoto. Nämä laskelmat, joihin väite kotihoidon kalleudesta perustuu, on tehty virheellisistä ja tarkoitushakuisista lähtökohdista. Niissä mm. oletetaan, että Suomessa ei ole yhtään työttömyyttä, jolloin jokainen työelämästä pois jäävä äiti jättää jälkeensä tyhjän työpaikan, jota ei voida täyttää. Todellisuudessahan työtä tulee tekemään joku muu, jolloin yhteiskunta säästää sen ihmisen työttömyyskorvauksen.

Tanja Karpela kuunteli tarkkaan Anskun puhetta. Ei liene ihan jokapäiväistä, että hänen juttusilleen tulee kotiäiti, joka pyytää unohtamaan hetkeksi kaikki pehmeät arvot ja puhumaan siitä, mikä tässä yhteiskunnassa tuntuu olevan tärkeintä: rahasta.

Neuvottelupöydän ääressä Anna-Maria Pokelan kommentit saavat Sari Sarkomaankin mietteliään näköiseksi.

Kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedustaja Sari Sarkomaa on julkisuudessa esittänyt "voucheria" eli hoitoseteliä lasten päivähoidon maksuvälineeksi. Tietyn suuruinen seteli annettaisiin kaikille alle kouluikäisten lasten vanhemmille, ja setelillä voisi maksaa osan haluamastaan hoidosta. Kotona lapsensa hoitavat voisivat lunastaa setelinsä rahaksi.

Mutta miten kävisi monilapsisten perheiden? Jos jokaisesta lapsesta jää hoitosetelin jälkeenkin tuhat markkaa maksettavaksi päivähoitoon, voi summa nousta kohtuuttoman suureksi pienipalkkaisille tai yksinhuoltajille. Töihinmeno voi olla taloudellisesti mahdoton vaihtoehto.

- Aivan totta, myönsi Sarkomaa. Heitin tuon voucher-jutun ilmaan, koska halusin saada keskustelua aikaiseksi. Voucherin etu olisi se, että eri hoitomuotojen todelliset kustannukset saataisiin kunnolla näkyviin. Silloin myös kaikkia hoitomuotoja tuettaisiin tasapuolisesti, ja perheillä olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet tehdä omat valintansa.

Sarkomaa toivoo asennemuutosta yhteiskuntaan.

- Perheen ja kotiäitiyden merkitys olisi tunnustettava. On uskomatonta, että näihin asioihin ruvetaan kiinnittämään huomiota vasta sitten, kun lapset ja nuoret voivat huonosti!

Sari Sarkomaa on ruusunsa ansainnut.

Tehtävä suoritettu! Kotiäitien postituslistan tämänkertainen lobbariryhmä, Susanna Vainio, Minna Lepola, Anu Byskov, Anna-Maria Pokela ja Anne Soini, on valmis jo uusiin haasteisiin.

Tapaamisten jälkeen kaikki viisi äitiä olivat yhdestä asiasta samaa mieltä: Hyvin meni! Vaikka aika tuntui loppuvan kesken, saatiin edes tärkeimmät asiat sanottua. Sekä Tanja Karpela että Sari Sarkomaa vaikuttivat halukkailta yhteistyöhön myös tulevaisuudessa.

Molemmat kansanedustajat kehuivat toisistaan tietämättä eduskunnan naisverkostoa. Se on säännöllisesti kokoontuva naiskansanedustajien ryhmä, jossa asioita käsitellään yli puoluerajojen. Olisiko siinä kotiäideille sopiva yhteistyökumppani ja lobbauskohde?

Tapaamisten yhteydessä kävi myös ilmi, että kotiäitejä ei ole eduskunnassa juurikaan käynyt asioistaan puhumassa – ei ainakaan Karpelalle tai Sarkomaalle. Olemmeko me kotiäidit tosiaan tyytyväisiä siihen vähään minkä nyt saamme? Vai olemmeko liian kilttejä, kun emme uskalla vaatia enempää? Kiltteys ei aina kannata. Jos ei mitään pyydä, ei mitään myöskään saa.

Kansanedustajat edustavat kansaa, meitä. He eivät kuitenkaan tule kenenkään kotiin kyselemään mielipiteitä. Jos haluaa saada asiansa edustajien tietoon, on kerrottava se heille itse. Sähköpostitse, kirjeellä, puhelimitse tai ihan henkilökohtaisesti. Vain siten voi vaikuttaa asioihin.

--  Teksti: Anne Soini, kuvat: Minna Lepola