ÄIDIT YHDESSÄ
:: Kotiäitien postituslista
:: Järjestäytyminen
:: Viikon Puheenaiheet

Jaana Rogers

VAIKUTTAAKO KOTIÄITIYS LUONTEESEEN?
ONKO KOTIÄITIYS ITSEKKYYTTÄ?

Mielestäni kotiäitiyden yksi parhaita puolia on se, että saa mahdollisuuden itse kasvattaa lapsiaan, yleensä perheen yhtenäisyys kasvaa lisääntyneen yhteisen ajan myötä, yhdessäolo on kiireettömämpää eikä välttämättä kovin paljon aikatuluihin sidottua ja siten vähemmän stressaavaa. Lasten kasvatus koulii myös omaa luonnetta – toki on muitakin tapoja, mutta lasten kanssa ainakin joutuu venymään. On paljon luonteenpiirteitä, joihin ei liialti kiinnitetä huomiota. Vai onko meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme ja kodeissamme liikaa esim. myötätuntoa, itsekuria, kestävyyttä, vahvuutta, lojaaliutta, kärsivällisyyttä, epäitsekkyyttä.....ja kaikkia näitä sopivassa suhteessa ja tasapainossa?

Väitän, että tämän tasapainon vuoksi kyllä tietynlainen "itsekkyyskin" on tarpeen. Tarkoitan, että jos hoivaa toisia, niin on huolehdittava ja huollettava välillä itseäänkin, jotta on mistä ammentaa toisille. Jos sitä nyt sitten itsekkyydeksi kutsutaan. Muuten kyllä tulee se paljon puhuttu loppuunpalaminen.

Tasapainon löytäminen, olipa kyse mistä tahansa toiminnasta on aika haastavaa ja lienee suurempi haaste nimenomaa meidän ajassamme. Luultavasti siksi, että meillä on enemmän vaihtoehtoja, tietoa ja monenlaisia "aikavarkaita", jotka sotkevat helposti ajankäyttöä ja tärkeysjärjestystä elämässä. Meillä on myös usein juurrutettuna liikaa mielikuvia ja asenteita siitä, miten "pitää" olla ja toimia, sen sijaan, että pohtisimme ja päättäisimme, mikä on omalla kohdalla olennaista ja mikä ei.

Lasten hoitaminen on kyllä luonteeltaan lähtökohtaisesti varsin epäitsekästä toimintaa. Palvelet ympärivuorokautisesti toisia asettaen yleensä toisten tarpeet omiesi edelle odottamatta mitään takaisin. Saamme kuitenkin loppujen lopuksi lapsilta enemmän, kuin koskaan voimme antaa. Joten kysymys on sinänsä aika paradoksaalinen.

Kotivanhemman työ on raskasta, vastuullista ja haastavaa, mutta myös palkitsevaa ja siitä myös nauttii, kuten on monessa muussakin työssä ja toiminnassa. Vanhemmuus ei ole aina helppoa, mutta moninkertaisesti vaivan arvoista. Lapset tuovat elämään merkitystä, tarkoitusta ja paljon iloa. Ja mitään arvokastahan ei kyllä saavuta elämässä ilman vaivaa.

Mitä kotiäitiys/vanhemmuus opettaa?

Kotiäitinä oppii myös tekemään nopeita päätöksia, tilannearvioita ja karsimaan pois epäolennaisia asioita. Useamman lapsen kanssa oppii myös neuvottelutaitoa, motivointia, delegoinmista ja oppii ottamaan huomioon erilaisia luonteenpiirteitä ja kannustamaan sen mukaisesti.

Rutiininomaisia kotitöitä tehdessä voi pohtia monenlaisia asiota ja lasten kanssa voi keskustella monista jutuista ja heiltä saa usein todella tervettä perspektiiviä asioihin ja tärkeysjärjestykseen.

Lapset motivoivat haluat oppia lisää ja olla hyödyllinen, iloinen ja kannustava ihminen.

Opettamalla oppii parhaiten, joten lasten opettaminen on monikertaisen palkitsevaa. Yksi vanhempien tehtävistä on myös opettaa lapsille eri asioita. Ja halusimmepa tai emme teemme sitä koko ajan erityisesti esimerkillämme, mikä lienee se voimallisin opetusmuoto. Ja kaikki tallentuu pieniin muistilokeroihin.

Katselin juuri eilen ohjelmaa vahuksista vanhusten talossa, jossa jo hyvin iäkäs nainen liikuttui kyyneliin muistellessaan lapsuutensa jouluja. Se oli aika koskettavaa. Yleensä rakkaimmat muistikuvat liityvätkin hyvään tunnelmaan ja johonkin hyvin yksinkertaiseen puuhasteluun ja yhdessäoloon.

Olenko sitten itsekäs, jos haluan hoitaa lapseni itse?

Luultavasti olen.

Lapseni ovat jalokiveni ja aarteeni.

Ilmeisesti voisi ollakin kysymys siitä, millä tavalla on itsekäs ja mikä elämässä on todella arvokasta ja merkityksellistä ja tavoittelemisen arvoista – ja toivottavaa olisikin että jokainen saisi itse siitä päättää, mihin elämässään panostaa.

Toivottavana pidän myös, että mahdollisimman moni lapsi voisi viettää aikaa mahdollisimman paljon vanhempiensa kanssa ja että sitä tuettaisiin yhteiskunnan taholta järkevällä ja tasa-arvoisella tavalla. Se olisi paitsi "itsekkäiden" vanhempien etu, myös yhteiskunnallisesti hyvä sijoitus, mutta ennen kaikkkea lapsen edun ja ihmisarvon mukaista.

– Jaana Rogers

| Takaisin |