Äiti painaa pään tyynylle ja
hymyilee onnellisesti taakse jäävän päivän muistoille. Taapero
teki tänään suuren löydön ja isoveli opasti sen saloihin -
kuralammikossa oli kiva leikkiä. Isäkin on kotona ja äidillä on levollinen,
rauhaisa olo.
Äiti herää kuitenkin aamuyöllä
omituiseen vellovaan oloon. Taapero itkee unissaan ja on kuumeinen.
Isä nousee varhain lähteäkseen viikon työmatkalle. Pelko hiipii
äidin mieleen. Mitä teemme jos kaikki sairastumme?
Mistä saan
apua?
Vain
äärimmäisessä hädässä
Kiireellisen avun tarve on tuttua
monille lapsiperheille.
- Kuulen ja näen jatkuvasti
tilanteita, joissa ajattelen, että nyt olisi kotiapu tarpeen,
kertoo neljättä lastaan odottava kotiäiti Sanna Hekkala Oulusta.
- Vaikka kunnallisten kotipalveluiden
järjestäminen on lakisääteistä, nykyisin valtaosassa kunnista
kotiapua riittää vain äärimmäisessä hädässä oleville.
Useimmilla lapsiperheillä ei ole myöskään varaa ostaa kotiapua
yksityisiltä yrityksiltä, eikä kaikilla paikkakunnilla ei ole
saatavilla apua vapailta markkinoilta edes rahalla, hän jatkaa.
Kotipalveluiden tarpeellisuus on
noussut polttavaksi kysymykseksi Lapsiperheiden Etujärjestö
ry:ssä eli Lapessa. Eri puolelta Suomea kantautuvat viestit
kertovat siitä, että kotipalveluiden puute on valtakunnallinen
ongelma, sanoo Minna Kivimäki, kahden lapsen kotiäiti
Lappeenrannasta. Sekä Kivimäki että Hekkala ovat kumpikin
tahoillaan jättäneet kuntalaisaloitteet kotipalveluiden
palauttamiseksi kunnissaan.
- Jätin aloitteen vuoden 2002
syksyllä, mutta taloustilanteeseen vedoten Lappeenrannan kaupunki
ei lisännyt kotipalvelua "tavallisille lapsiperheille",
muistelee Kivimäki.
Työryhmällä
parannuksia hakemaan
Yksittäisten kuntalaisaloitteiden
laatiminen on mainio alku tilanteen parantamiseksi, mutta Lapen
aktiivit toteavat yksimielisesti, että asialle täytyy tehdä
enemmän.
- Päätimme perustaa erillisen
työryhmän asian ajamiseksi ja valitsimme Minna Kivimäen työryhmän
johtajaksi. Lopullinen tavoitteemme on saada lakisääteiset,
kunnalliset kotipalvelut kaikkien suomalaisten lapsiperheiden
saataville tasavertaisesti, asuinpaikasta ja varallisuudesta
riippumatta, tiivistää Hekkala.
- Työryhmä on aloittanut
työskentelynsä kyselemällä joidenkin järjestöjen,
politiikkojen ja asiantuntijoiden halukkuutta osallistua
lapsiperheiden kotipalvelujen saamiseksi takaisin kunnalliseen
palvelutarjontaan, jatkaa Kivimäki.
Kriisi- tai hätäavun saamisen
tulisi hyvinvointivaltiossa olla itsestäänselvyys. Yksittäisen
ihmisen ja perheen turvallisuuden tunteen kannalta se on erittäin
merkityksellistä. Kivimäen mielestä on tärkeä muistaa,
etteivät niin sanotut "luontaiset" verkostot ole
nykypäivänä useinkaan perheiden käytettävissä. Kaikilla ei ole
ystäviä tai sukulaisia joihin turvautua.
Turvattu palveluiden järjestäminen
sekä hyvä palveluiden laatu ovat oleellisia asioita myös
laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Apua tarvitsevien
perheiden pulaan jättäminen on joskus alku kasautuville ongelmille
ja suurenevalle avun tarpeelle. Kotipalvelut voisivat parhaimmillaan
toimia tärkeänä ennalta ehkäisevänä palveluna ja siten myös
taloudellisena säästönä.
- Kotipalvelu on usein perheen
uupumista ennaltaehkäisevää apua. Perheille tulisi olla
kotipalveluja tarjolla silloin kun perhe sitä akuuttiin tarpeeseen
pyytää. Perhe yleensä itse tietää milloin ja minkälaista apua
tarvitsee, ilman massiivisia moniammatillisia palavereja, joiden
pohjalta perheen ulkopuoliset henkilöt päättävät onko kyseiseen
apuun tarvetta vai ei, sanoo Kivimäki.
Hekkalan ja Kivimäen mukaan
kotipalveluiden järjestämättä jättäminen tulee pidemmässä
juoksussa kaikille kalliiksi. On tärkeää ja huomattavasti
edullisempaa kuunnella perheitä ajoissa, hyödyntäen heidän
olemassa olevia voimavarojaan, sen sijaan, että torjutaan pieneltä
kuulostavat hätähuudot, jotka päätyvät liian usein tarpeetonta
kärsimystä aiheuttaviin ja kalliiksi tuleviin monimutkaisiin
kriiseihin.
Uskalla
vaatia apua
Avun pyytäminen tuntuu joskus
vaikealta ja torjutuksi tuleminen lannistaa. Kotipalvelutyöryhmän
perustajat kehottavat vanhempia kuitenkin yrittämään.
- Suosittelen vanhempia ottamaan
yhteyttä kunnassa olevaan perhepalvelujen vastaavaan henkilöön,
esimerkiksi sosiaalisihteeriin. Hänellä pitäisi olla tieto
siitä, miten lapsiperheiden kotipalveluasian todellinen laita
kunnassa on. Jos apua ei ole saatavilla, siitä tulisi saada
kirjallinen päätös, minkä kanssa voi tehdä valituksia
eteenpäin. On hyvä myös vaatia kuntaa pitämään tilastoa
avunpyynnöistä, Kivimäki neuvoo.
Hädän hetkellä perheellä ei
useinkaan ole ylimääräistä energiaa puolustaa omia oikeuksiaan.
Siksi on tärkeää, että myös järjestöt ajavat kaikkien
perheiden asioita. Omien voimien mukaan jokainen voi kuitenkin
halutessaan osallistua.
- Yksittäisten ihmisten omalla
aktiivisuudella, esimerkiksi tekemällä valituksia, voi vaikuttaa
siihen, että jonain päivänä lapsiperheet voivat saada
kotipalveluja tilapäisiin tarpeisiin. Lisäksi eri järjestöjen
kautta on helppo olla vaikuttamassa kyseisen tavoitteen
saavuttamiseen, rohkaisee Kivimäki.
Elämä on yllätyksellistä.
Yllätyksellisyyden ei pitäisi merkitä lapsiperheille pelkoa.
Hädän hetkellä olisi toivottavaa voida huokaista: "Onneksi
kodinhoitaja vie isoveljen kuralammikolle".
Teksti: Mari Rauhala
Kuvat: Hekkaloiden perhekuvia
Lisätietoja:
Lapen kotipalvelutyöryhmä:
Minna Kivimäki, minna.kivimaki@pp1.inet.fi,
p. 040-5000315
Lapsiperheiden
Etujärjestön kotisivut
