ÄIDIT YHDESSÄ
:: Kotiäitien postituslista
:: Järjestäytyminen
:: Viikon Puheenaiheet

Jaana Rogers

MENEEKÖ KOULUTUS HUKKAAN,
JOS JÄÄ KOTIIN HOITAMAAN LAPSIA?

Koulutetulla naisella on kaksi mahdollisuutta: hän voi yhdistää äidin ja vaimon uran opiskelemaansa ammattiin työskentelemällä joko osa-aikaisesti tai kokoaikaisesti.

Tai hän voi valita täysipäiväisen kotiäidin ja vaimon uran.

Koulutus on osa persoonaa, asennetta, ja se vaikuttaa myös siihen, millä tavalla järjestelet elämäsi. Vuodet yliopistossa ovat tärkeitä monista syistä, ja ura on vain yksi niistä. Emme opiskele vain uraa varten vaan koko elämää varten. Siinä sivussa olemme myös kypsyneet sosiaalisesti ja emotionaalisesti, olemme kehittäneet itsekuria, suvaitsevaisuutta ja tietoisuutta maailmalla liikkuvista ideoista ja tapahtumista. Kaikkea tätä voimme hyödyntää myös kotiäidin työssä.

Kodin hoitaminen luovasti vahvistaa erityisesti naisellisia ominaisuuksia, kuten puutarhuri Donna Hilton kirjoittaa:

"Kodinhoitaminen on naisellisuutta vahvistavaa! Olen huomioinut kovettumisprosessin, joka tapahtuu naisissa, kun he osallistuvat kilpailevaan, maskuliiniseen tämänpäivän työelämään. Pysyäkseen kilpailemaan, heidän on hieman kovetuttava. Enkä puhu nyt mistään tylyydestä tai kylmyydestä, mutta olen nähnyt pieniä muutoksia ystävissäni, jotka ovat aktiivisessa työelämässä, kuten vähenevää herkkyyttä, hellyyttä, empatiaa, Hyveitä, jotka ovat traditionaalisesti ja mielestäni sisäänrakennetusti erityisesti naisen ominaisuuksia. Jälleen en tarkoita, että ihmisten tulisi kehittää ainoastaan traditionaalisesti naisellisia tai miehisiä ominaisuuksiaan sukupuolestaan riippuen, mutta kodinhoito luo maaperän, jossa naiselliset hyveet voivat kukoistaa."

On erilasia tapoja toteuttaa itseään kotiäitinä. Toisilla se voi pitää sisällään enemmän kirjojen ja erilaisten harrastusten parissa toimimista, kuin leivontaa ja ompelemista, mutta hienoa siinä on juuri se, että me kaikki voimme tehdä sitä omalla tavallamme.

Kotiäidillä on oma merkityksensä myös rahatalouden kannalta: hän todella voi säästää perheen kustannuksissa. Luovuudella ja kekseliäisyydellä voi venyttää monta penniä. Pystyvä kokopäivätoiminen kotiäiti voi säästää myös ehkäisemällä monia muita kuluja. Huolehtimalla perheensä fyysisistä, henkisistä, emotionaalisista ja hengellisistä tarpeista nyt, voidaan ehkäistä monia lääkärin, psykiatrin, lakimiesten ja kuntouttajien kuluja myöhemmin.

Yhteiskuntamme on muovautunut palvelemaan työssäkäyviä äitejä, olettaen että perheet elävät kahdella palkalla. Palvelut lisääntyvät ja verot nousevat. Verojen nousu kiristää eniten sitä perhettä, joka jo penniä venyttäen elää yhdellä palkalla.

Kenen etua tämä palvelee eniten? Lasten, äitien, valtion vai talouselämän? Veroistamme maksetaan 4000,- per lapsi päivähoidossa, johon jokaisella on lain velvoittama oikeus. Koulujen jälkeen löytyy loistavaa iltapäivätoimintaa niin leikkipuistoista kuin nuorisotaloiltakin, jottei lasten tarvitse tulla kotiin ennenkuin vanhemmat saapuvat kotiin työstä. Työnantajat saavat vähentää verotuksessa sairaan lapsen hoitajan palkan, ettei vanhempien tarvitse olla pois työstä kotona sairaan lapsen kanssa.

Verot nousevat myös vastaamaan jatkuvasti nousevaan tarpeeseen lisätä paikkoja mielenterveyden hoidollisissa laitoksissa, huumeiden vierotuksessa ja moniin muihin yhteiskunnallisin yrityksiin paikata sitä puutetta, mitä monet niistä nuorista ovat kärsineet lapsuudessaan. Äidin syliä, huomiota ja aikaa yhdessä. En väitä, että kaikki ongelmat näillä korjautuisivat, mutta kyllä ne vähenisivät.

On järkevää apua tulisi antaa niille äideille, jotka joutuvat työskentelemään, mutta olemmeko tekemässä äitiydestä liian vähäarvoista? Onko se liian helppo vaihtaa statusymboleihin ja uusimpiin hilavitkuttimiin?

Olemme tilanteessa, jossa yhä harvemman perheen on realistisesti mahdotonta tulla toimeen yhdellä palkalla. Valtio joutuu puuttumaan yhä enemmän ja enemmän lastemme kasvatukseen. Mutta voiko hallitus kasvattaa lapsemme? Hallitus ei ole koskaan yhtä tehokas kuin yksilö. Tämän unohdamme usein kun äänestämme näiden ohjelmien puolesta. Ekonomiset ongelmat, jotka tuovat mukaan laitostuneen lastenhoidon ovat hyvin pieniä siihen verrattuna, millaisia sosiaalipolitiikan ongelmia tästä kehittyy ja on jo kehittynyt.

Nainen voi kotonaankin vaikuttaa suuresti yhteiskuntaan. Valtiomme käyttää paljon rahaa ja vaivaa korjatakseen niitä vahinkoja, joita heikot ja rikkoutuneet kodit ovat aiheuttaneet. Mitä vahvempia perheet ovat, sitä pienempi rooli valtiolla on sen hyvinvointiin.

Jos on näin, luova kotiäiti miettii: miksi en tekisi parhaani siellä, missä sillä on todella merkitystä - perheeni parissa? Miksi en tekisi työtä nyt lasteni kanssa, kuin myöhemmin heidän sosiaaliohjaajanaan? Miksi en pyrkisi olemaan heidän kouluttajansa ja kasvattajansa nyt, sen sijaan että olisin heidän lakimiehensä myöhemmin?

Liioittelen korostaakseni sitä seikkaa, että gramma ennaltaehkäisyä on aina tehokkaampaa ja tuloksellisempaa ja kivuttomanpaa kuin 5 kiloa kuntoutusta myöhemmin.

Työssäkäyvien äitien työ on arvokasta ja he rikastuttavat meidän kaikkien elämää monin tavoin, kunhan heidän syynsä uravalintoihin perustuvat järkeviin periaatteisiin eikä itsekeskeisiin syihin ja sosiaaliseen paineeseen tai muuhun ulkopuoliseen pakkoon.

Myös kotiäidin työ on mittaamattoman arvokasta. Se on niin valtavaa merkitykseltään, ja samalla välillä myös niin raskasta, että naiset joskus masentuvat ja lannistuvat. Kotiäidilla on kuitenkin  tilaisuuksia kehittää myös itseään henkisesti. Mikäpä estää lukemasta hyviä kirjoja, käymästä teatterissa, konserteissa ja seuraamasta ajankohtaisia tapahtumia, vaikkapa politiikkaa. Tiskatessa voi kuunnella klassista musiikkia ja kirjaakin voi lukea vaikka vauvaa imettäessä jne... Lapset stimuloivat myös älykkäillä kysymyksillään ja heidän kanssaan voi oppia paljon. Lasten kasvaessa tehtäväkenttä yhä vain laajenee.

--Jaana Rogers