KOTIÄITIKÖ VAIN
Muutamia kuukausia
sitten, kun olin hakemassa lapsia koulusta, toinen äiti kiiruhti luokseni. Hän oli hyvin
närkästynyt. "Tiedätkö mikä sinä olet?" Hän kysyi.
Ennen kuin ehdin
vastata -- minulla ei ollut valmista vastausta -- hän rupesi kertomaan syytä kysymykseensä.
Hän oli juuri tullut uusimasta ajokorttiaan. Virkailija oli kysynyt hänen ammattiaan.
Hän oli vähän epäröinyt ja miettinyt, kuinka luokitella itsensä.
"Tarkoitan",
selitti virkailija, "onko sinulla työtä vai oletko vain....."
"Totta kai
minulla on työtä, minä olen äiti!" Hän oli vastannut.
Virkailija hymyili
alentuvasti ja kirjoitti ammatin kohdalle "Kotirouva."
"Ei, ei
mieluummin
kirjoitetaan siihen äiti" ystäväni sanoi.
"Ei tänne niin
voi kirjoittaa. Kyllä kotirouva sen kattaa." sanoi virkailija.
Unohdin hänen
kertomuksensa, kunnes löysin itseni samasta tilanteesta. Virkailija oli tehokas,
määrätietoinen nainen, joka puhui kuin yleinen syyttäjä. "Ja ammattinne
oli?"
En tiedä mikä minut
sai sen sanomaan, mutta sanat tulivat vain suustani:" Olen tutkija lasten kehityksen
ja ihmissuhteiden alalla."
Virkailija pysähtyi
ja jähmettyi paikoilleen kynä kädessään. Toistin hitaasti, korostaen olennaisimpia
sanoja. Sitten tuijotin ihmeissäni, kun minun suurenteleva lausahdukseni oli
kirjoitettuna viralliseen kaavakkeeseen.
"Saisinko
kysyä", virkailija kysyi kiinnostuneena, "Mitä tarkalleen teet sillä
alalla?"
Kylmän rauhallisesti,
kuulin itseni vastaavan, " Minulla on käynnissä jatkuva tutkimus (kelläpä
äidillä ei olisi?) sekä laboratoriossa että kentällä ( tavallisesti käytämme
ilmaisuja sisällä ja ulkona). Työstän juuri maisterin tutkintoani (koko perhe!) ja
minulla on jo neljä tutkintoa valmiina (kaikki tyttöjä). Tietysti työni psykologinen
puoli on mitä vaativinta (onko joku äiti eri mieltä?) ja teen usein 14 tunnin
työpäiviä (paremminkin 24!). Mutta työni on haasteellisempaa, kuin useimmat urat ja
palkitseva tyytyväisyys merkitsee enemmän kuin vain raha.
Virkailija suhtautui
jo kunnioittavammin, kun hän jatkoi kaavakkeen täyttämistä ja nousi ylös ja vielä
saattoi minut ovelle.
Kun ajoin pihallemme,
innostuneena uudesta loistokkaasta urastani, minua tervehtivät laboratorio
assistenttini
ja yläkerrasta kuulin nuorimman lasten kehitys ohjelman assistenttini testaavan
äänijänteitään.
Tunsin oloni
voitokkaaksi. Olin nujertanut byrokraatin. Ja minut oli kirjattu ylös tärkeämpänä ja
tarpeellisempana ihmiskunnalle kuin vain yksi....
Koti, mikä ihana ura!
Varsinkin, kun vielä on titteli!
-
-
