Jokaisessa näissä naisen elämästä kertovassa teoksessa on selvästi mukana tekijänsä ääni, luonne ja persoona. Lausahdus "kirja on tekijänsä omakuva" pitää paikkansa.

Johtajien vaimot vai vaimot johtajana?

Eduskunnan puhemiehen vaimolta, Päivi Lipposelta ilmestyi kirja Miten ihmeellinen tapahtuu (Otava), koska "vuosien varrella minulta on kysytty useamman kerran, haluaisinko kirjoittaa kirjan vuosistani pääministerin puolisona".

Tämä status onkin kiinnostava, varsinkin pienten lasten äidin näkökulmasta. Hmmm... Mitenköhän hän hoitaa lastenhoidon työnsä ja edustusvelvollisuuksien lomassa? Kuinka perhe-elämä sujuu, kun isällä on iso virka, julkisuus aina seuraamassa? Vastausta emme saa. Lipponen paasaa lapsuus- ja nuoruusmuistojaan, historiaa ja tilastotietoja puolet kirjasta. Hei Päivi, pyydettiin kirjoittamaan pääministerin vaimon kokemuksista!!!

Kiinnostavin aihepiiri on ilman muuta valtakunnan kohutuimpiin kuuluva romanssi Päivin ja Paavo Lipposen välillä. Se kuvataan Paavon selkävoitoksi, Päivin pyristellessä vastaan. Molempien avioliitot särkyivät tässä "Paavo puski elämääni" -draamassa. On ymmärrettävää, ettei eroprosessia selvitellä kirjassa. Kuitenkin tästä vaitonaisuudesta saa sen mielikuvan, että erotkin puskettiin läpi ilman sovitteluja. Entisistä puolisoista ei puhuta sanallakaan. Uusperhe Lipposen elämä on lomailua Ruotsin ja Espanjan pääministerien sekä presidentti Halosen vieraana, mutta vanhimman tyttären Cecilian isää ei ole olemassakaan. Uusperhe on varsin tavallinen ilmiö nykypäivänä eikä sen olemassaoloa pitäisi hävetä. Eilinen kuuluu osana myös nykyiseen. En tarkoita, että kirjassa tarvittaisiin yksityiskohtaista selvittelyä tapaamisoikeuksista tms. Korrekti maininta sopuisasti sujuneesta yhteydenpidosta elettyyn elämään olisi riittänyt.

Valtiovierailut ja ylipäätään vallanpidon kulissien taustoista olisi mielellään lukenut enemmänkin. Aitiopaikaltaan Päivi Lipponen innostuu ärhentelemään, ettei julkisuudessa häntä itseään pidetä minään. Vaikka hänen latelemansa meriittiluettelo on kohtuullisen pitkä, se ei kuitenkaan ole erityisen huomiota herättävä. Verraten siihen, että Suomessa riittää akateemisesti koulutettuja, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti valveutuneita naisia, mutta heiltä eivät kustantajat käsikirjoituksia kysele. Pääministerin rouva on valitettavasti (?!) kiinnostavampi.

Meitä ei mikään voi koskaan erottaa...

Hillary Rodham Clintonin Tahtonainen (Otava) vaikuttaa jo tiiliskivikoollaan. Jos Lipposkan mietteet luki parissa päivässä, niin Clintonin frouvan muistelot vaativat vähintään viikon. Päivi Lipponen rimpuili roolissaan miehensä jatkeena, mutta Hillary pönkitti miestään mukisematta, mediasta ja yksityisyyden kadottamisesta huolimatta. Tosin Clintoneilla on takanaan jo vuosien taival. He tapasivat ollessaan opiskelijoita Yalessa 70-luvulla. Aviopari on hitsautunut yhteen ja osaavat vetää yhtä köyttä niin hyvässä kuin pahassa.

Hillary selostaa alusta alkaen tarkasti (etten sanoisi pitkäpiimäisesti) politiikan kuvioita. Bill Clintonin matka Yhdysvaltojen presidentiksi vaimonsa tukemana on ajoittain hyvin tylsää luettavaa. Eikö kukaan ole uskaltanut komentaa Hillarya tiivistämään ja karsimaan sanottavaansa?

Valkoisen talon tavat ja toiminta sekä siellä eläminen on kiehtovaa. Hillary kuvailee työtään innostuneesti ja pilke silmässä. Ihailtava suoritus on Monica Lewinsky-jupakan kommentointi. Aviomiehen syrjähyppy on tuskallista jokaiselle vaimolle, saati sitten presidentin siipalle. Kirjan nimi kuvastaa mainiosti Hillaryn persoonaa, mutta alkuperäinen nimi Living history - elävää historiaa on totisinta totta hänen kohdallaan. Sitähän hän on, yksi lenkki Yhdysvaltojen ja koko maailman historiassa.

Sinivalkoinen ääni

Puhelinlangat laulaa, Paloma Blanca, Katson sineen taivaan, Anna mulle tähtitaivas... Katri Helena viettää tänä syksynä 40-vuotistaiteilijajuhlaansa. Tähtenä taivaalla (Otava) -teoksessa hän muistelee elettyä elämää, laulajan uraansa ja levyjen sekä laulujen taustoja. Artistin ja äidin työt eivät ole olleet helppo yhdistelmä. Siitä kertoo mm. esikoisen 7-vuotiaana tikkukirjaimilla kirjoitettu viesti äidilleen: äiti tule meille meillä on ikävä.

Suomen suosituimpiin kuuluva naisartisti "puhelee" kirjassa rauhalliseen tyyliinsä. Ulkonäkö pettää; Katri Helena on vahva nainen. Teoksessa on runsaasti upeita kuvia vuosien varrelta, yli 80 laulun sanat nuotteineen sekä lista lähes 400:sta levytetystä laulusta.

Runoileva poliitikko?

Kansanedustaja Anni Sinnemäen esikoiskokoelma Sokeana hetkenä (Nemo) on omanlaisensa elämäkerta: hajonneen Ultra Bra-yhtyeen elämäkerta ja Sinnemäen omia kokemuksia tekstien ja runojen muodossa. Kokoelmassa on Ultra Bralle ja Kerkko Koskiselle sanoitettujen laulujen lisäksi n. 30 ennen julkaisematonta runoa, viimeisimmät kesältä 2003. Kirjan kuvitus on Milka Alasen värivalokuvia. Häkellyttäviä otoksia, joista kuin väkisin etsii UB:sta tuttuja naamoja. Erityismaininta kansikuvalle ja ulkoasulle - ne ovat erittäin tyylikkäät!

Sinnemäen tekstit ällistyttävät lauluina saati sitten runoina. Niissä ei tunnu olevan järkeä, kielikuvat pyörryttävät. Siinä on myös niitten voima ja viisaus. Jokainen teksti on kuin pieni tarina, tiivistelmä tapahtuneesta tai kirkas muistikuva menneisyydestä.

Runokokoelmana tätä on vaikea pitää johtuen napanuorasta Sinnemäen ja UB:n välillä. Kummastakaan ei voi puhua ilman kytköstä toiseen. Sanoittajan maine on vielä niin vahva, etten osaa mieltää Sinnemäkeä runoilijaksi. Selvästi on alkuaikojen pateettisuus kuitenkin pehmennyt. Aika tekee tehtävänsä, kuten kertoo pätkä runosta Omakuva:

olen jo niin vanha
että ymmärrän mitä merkitsee
kolottaa
jo pitkään Miss Suomi ja varusmiehet
ovat näyttäneet lapsilta

Tilaa kirjat netistä:

– Minna Valkealahti

| Takaisin | Äitiydestä ja elämästä | Etusivulle |