Pääosassa nainen

Kun julkisuuden henkilö tekee kirjan omasta elämästään, on myynnissä palanen sielua. Miksi hän haluaa myydä itseään? Rahan vuoksi? Auttaakseen samankaltaisessa tilanteessa olevia? Koska haluaa kirjoittaa ja on siinä lahjakas? Aihe Eve Hietamiehen kirjassa Puolinainen on niin arka, että kaikki nuo kysymykset nousevat pintaan. Keskenmenot ja lapsettomuus herättävät tunteita, ahdistusta ja sympatiaa.

Hietamies on kirjoittanut omia tuntojaan Ilonan elettäväksi. Elämä on yhtä painajaista keskenmenojen varjossa. Tätä alleviivataan niin tehokkaasti, että kirjan alkuosa on aiheesta huolimatta miltei pitkästyttävää. Vähemmälläkin tajuaa, miten kauheaa on menettää toivottu lapsi. Kun Hietamies pääsee vauhtiin, hän heittää totisesti kaiken kehiin ja tilittää neuvola- ja lääkärikokemukset, lähipiirin suhtautumisen, omat pelkonsa ja kauhunsa. On raastavaa ja syyllistävää lukea Ilonan pohdintaa, mikä hänessä on vikana ja miksei hänen ruumiinsa toimi kuten pitäisi.

Se, joka on kokenut saman kohtalon kuin Eve Hietamies, saa kirjasta ymmärtävän kohtalotoverin. Se, joka ei ole keskenmenoa saanut, painaa päänsä ja on kiitollinen.

Ystävyyden korkeaveisu?

Päivi Alasalmi on keittänyt jälleen kunnon sopan. Ystävä sä naisien esittelee meille kiltin keittäjä-Armin. Armi saa työpaikaltaan kaksi ystävää, joista toinen osoittautuu käärmeeksi paratiisissa.

Armin arkisen elämän, työolojen ja naisten keskinäisen kanssakäymisen kuvaaminen on hienoa, nautittavaa Alasalmen laatutyötä. Riitaantumisen jälkeen Armi vaihtaa maisemaa. Uskonnollisen yhteisön keittiössä Armi jatkaa ruuanlaittoa ja parantelee haavojaan. Lahkolaisten palvoma johtaja ottaa Armin rakastajattarekseen ja hurja pyöritys Millenniumin aikaan vie kohti Auvon ennustamaa maailmanloppua.

Alasalmi ei ole huumorin viljelijä, mutta tässä teoksessa hän revittelee ihmisen ja uskonnon kustannuksella. Hysteeriset nauruntyrskähdykset sai parhaiten aikaan mm. uudesti syntynyt Jeesus-lapsi. Railakas meno loppuu hieman lässähtäen, mutta yleisesti ottaen Armin tarina on sitä sorttia, ettei halua lopettaa lukemistaan kesken.

Perheen ehdoilla

Voisikohan Keijo Leppäsen Isyystestin saada äitiyspakkaukseen? Tässä kirjassa ei välttämättä ole mitään mullistavaa, mutta se on niin totuudenmukainen, realistinen ja ennen kaikkea rakkaudenosoitus perheelle. Arkihan on joskus täysin sietämätöntä, mutta sellaista elämä on. eikä sen pidäkään olla ainaista ruusutarhaa.

Leppänen tuo arkielämänsä silmiemme eteen ja kas! Se ei eroa mitenkään mainittavasti omastamme. Äidit kautta aikojen haluavat ostaa lastenvaateliikkeet tyhjiksi, epäsopivat lahjat kulkeutuvat hissukseen kirpputorille ja keittiössä ON yleensä AINA kaaos. Puhumattakaan olohuoneesta. Valokuvia otetaan varsinkin joulukuvia varten rullakupalla ja työllistetään eräs postitse toimiva kuvankehittämö Keravalla vuosiksi eteenpäin.

Koskettavinta Isyystestissä on kuitenkin Leppäsen suhtautuminen perheeseen yleensä. Sitoutuminen ja kiintymys on aitoa ja rehellistä. Hanna-vaimo on kotiäiti ja saa mieheltään kiitokset. Tässä perheessä vedetään yhtä köyttä tasa-arvoisesti. On suurenmoista lukea miehen tekstiä, jonka voi allekirjoittaa täydellisesti.

Hyvä etten aplodeeraa Leppäselle joka kerta kun hän ilmestyy kuvaruutuun uutisankkurin roolissa. Ehkä hymy riittää :-)

– Minna Valkealahti

| Takaisin | Äitiydestä ja elämästä | Etusivulle |