Myöhästyitkö bussista?
Poltitko kaurapuuron pohjaan? Pitikö ottaa Kelan kanssa
yhteen tai saitko peräti sakot? Suututtaa, eikö vain? Älä
välitä, sillä ne ovat hyvin pieniä murheita verrattuna
seuraavien naisten kohtaloihin.
Khao Lak, tsunamin
jälkimainingit (Myllylahti) on Anne Puistomäen
surutyö. Hän menetti koko perheensä tapaninpäivänä 2004.
Tsunami vei aviomiehen, tyttären ja pojan. Vakavasti
loukkaantunut Puistomäki kertoo paikallisessa sairaalassa
saamastaan huonosta kohtelusta, pysyy kannassaan
näköhavainnostaan elävästä Aki Sirkesalosta, kuvaa
vaikeuksiaan tsunamin jälkeisessä elämässä
kotikaupungissaan, välien rikkoutumista miehensä vanhempien
kanssa… Uusi poikaystävä tuo valoa, mutta myös tavallaan
lisää ongelmia. Luetusta jää epäuskoinen, ahdistunut olo.
Väkisinkin päähän nousee mietteitä yksipuolisesta
näkökulmasta, säälistä ja surusta huolimatta.
Nuori nainen on kaunis,
mallintyössä menee hyvin, elämä hymyilee. Ja yhtäkkiä
aivorungon infarkti vie häneltä liikunta- ja puhekyvyn. Silmänräpäys
(Otava) on Kati Lepistön koskettava elämäntarina.
Sisukkaalta Lepistöltä ja hänen lähipiiriltään vaaditaan
paljon, mutta ne kolme vanhaa tuttua; usko, toivo ja rakkaus
ovat ohjenuorana. Järkyttävän elämänmuutoksen kanssa
yritetään pärjätä ja elämä jatkuu. Lepistö rakastaa ja
riitelee, laihduttaa ja shoppailee! Kati Lepistön ja Leeni
Peltosen kirja pakottaa ajattelemaan, miten veitsenterällä
elämmekään. Kuten Lepistö itsekin arvelee; heikoille ei
anneta liian suurta taakkaa kannettavakseen. Näin on.
Sukupolvien ketjussa naiset
ovat aina huolehtineet. Lapsista, kodista, suvusta,
työstään, kustakin vuorollaan. Entäpä, kun ne kaikki saa
niskoilleen yhdellä kertaa? Annamari Marttisen Mistä
kevät alkaa (Tammi) on kertomus Leilasta, jonka tytär on
itsenäistymässä ja äiti sairastuu Alzheimerin tautiin.
Leilan elämä menee uusiksi; tyttären muuttaminen on
tuskaisaa emolle, mutta oman äidin muutos kiukkuiseksi,
avuttomaksi hoidettavaksi on vielä pahempaa. Äidistä ja
tyttärestä luopuminen sekä oman minuutensa uudelleen
rakentaminen vie Leilan jaksamisen äärirajoille. Marttinen
on kokenut omassa elämässään Alzheimerin vaikutuksen ja
teksti huokuukin asiantuntemusta. Todentuntuinen ja
elämänmakuinen teos.
– Minna
Valkealahti
-
