Pelottava nykyaika

Leila Simosen Lapsitappajat säikäyttää jo nimellään. Se ei kuitenkaan ole mainoskikka, vaikka huomiota varmasti herättääkin. Nimi kuvastaa kaunistelematta kirjan sisältöä - alaikäisiä tappajina. Syyt ovat tosin syvemmällä ja niitä Simonen pöyhii sääliä tuntematta. Kärjistettynä: mitä tulee ihmisenalusta, joka ei saa rakkautta? Tunteeton, omatunnoton tappaja.

Jos kirjan nimi kavahduttaa, niin alku itkettää heti. Päähenkilö, rikosylikonstaapeli Susanna Teräsvuo on raskautensa alussa ja jättämässä viimeiset jäähyväiset aviomiehelleen. Hautajaisten jälkeinen ponnistelu elämään ja työhön takaisin on raskasta. Työtehtävät vievät Susannan hienostoalueille Kulosaareen ja huonomaineiseen Kontulaan. Simonen kuvaa Helsinkiä realistisesti ja huomattavasti miellyttävämmin ja laajemmin kuin kollegansa Outi Pakkanen, joka ei pahemmin Bulevardilta eksy muualle.

Ongelmia metroradan varrella

Teos on karmaisevan ajankohtainen. Yhä nuoremmat turvautuvat silmittömään väkivaltaan ongelmia ratkoessaan tai ironisesti sanoen; pahan olon yllättäessä. Elämä on heille kuin tietokonepeli, jossa potkittu nousee ylös uudelleen ja uudelleen. Elävässä elämässä pleikkarin säännöt eivät olekaan samat. Lyönti saattaa tappaa oikeasti. Simonen pitää kunnon moraalisaarnoja kirjassaan, mutta ei aiheetta. Terve syyllisyydentunto ei ole pakoa todellisuudesta.

Nuorisoa ja vanhempiaan ei kohdella tässä kirjassa silkkihansikkailla. Huvittavaa, että näin synkässä teoksessa on vain tyytväinen kirjailijan miltei vihaiseen otteeseen. Hän ei ala paapomaan, korkeintaan säälii. Lapsitappajat on kuin tunneli, jossa vasta loppusivuilla näkyy valonkajastus.

Ravisteleva lukukokemus

Tutustuin päähenkilöön Susanna "Susi" Teräsvuohon jo vuonna 1998 Simosen kirjassa Naisen kosto. Vuotta myöhemmin ilmestynyt Mustaa samettia tuo jo Susin persoonaan valtavasti uskottavuutta, mutta Lapsitappjissa hän jo jo kuin oikea ihminen. En tiedä, jalostaako kärsimys, mutta näin uskottavaa hahmoa en ole aikoihin "tavannut". Vahva päähenkilö syö tosin itse juonelta tilaa. Itse jännitin pääasiassa, miten Susin raskauden käy. Suosittelen Susiin tutustumista!

– Minna Valkealahti

| Takaisin | Äitiydestä ja elämästä | Etusivulle |