KOTIÄIDIT  ::  ÄITIYDESTÄ JA ELÄMÄSTÄ ::  KOTIÄIDIN KIRJAHYLLY

Unelma onnesta

Jonakin onnellisena päivänä (Tammi) on Leena Lehtolaisen loistava irtiotto dekkareista. Päähenkilö Marjukan taistelu surkeasta lapsuudesta kohti parempaa huomista on intensiivinen, todentuntuinen ja paikoittain jopa ahdistava. Kuinka paljon lapsi voi kantaa vastuuta, kun aikuinen ei siihen pysty? Alkoholismi ja väkivalta leimaavat nuoren Marjukan elämää, mutta rakkaus pelastaa… vai tuhoaako se lopulta kaiken? Onko se edes rakkautta? Lehtolainen pakottaa miettimään, miten lapsi kokee aikuisen julmuuden ja antaa anteeksi toistuvasti, vain pettyäkseen uudelleen. Kaikki tämä muovaa Marjukkaa omaan rooliinsa vaimona ja äitinä, mutta epävarmuuden voittaminen ei ole helppoa. Lehtolainen on kirjoittanut tähänastisen uransa parhaan teoksen.

Head reisi - hyvää matkaa!

Yhtäkkiä Virosta on tullut trendikäs matkustuskohde. Alkoholin hinnalla on varmasti myötävaikutuksensa, mutta suomalaiset osaavat jo hakea elämyksiä ja suunnata kauemmas Tallinnasta. Viro - kartanoiden, kirkkojen ja kukkaketojen maa (Tammi) esittelee koko maan. Tapio Mäkeläinen kertoo historiasta, kulttuurista ja nähtävyyksistä asiantuntevasti ja turhia ylisanoja käyttämättä. Kartat ovat hyvin ylimalkaisia ja kuvia olisin kaivannut enemmän, mutta vaikuttava tämä kirja on Viron tietopakettina.

Syntynyt siniverisenä

Harmi, ettei Kruununprinsessa Victoria (Helmi) -kirjaa ole suomennettu jo aiemmin! Alkuperäisteos Victoria, Victoria! julkaistiin 2002. Suomennetussa painoksessa on tosin kuvia Ruotsin kuninkaallisten Suomenvierailusta elokuussa 2003. Kirjan kysymys-vastaus -metodi on kuin lukisi ylipitkää naistenlehtihaastattelua. On vaikea uskoa, että vastaukset ovat todellakin vain 25-vuotiaan nuoren naisen, niin poliitikkomaisen "sopivia" ne ovat. Kuitenkin Victoria on kiehtova, miellyttävä ja kiinnostava tai pikemminkin hänen roolinsa; pikkusisaruksiaan määräillyt Vickan pomottaa jokin päivä koko Ruotsia! Omat mielipiteet on jätettävä sivuun tai niistä on muokattava hovikelpoisia, sen Victoria on jo kuningatarkoulussaan oppinut.

Sanokaa muikku!

Valokuvaus on nykyään niin helppoa, kun on digikamera, valisti tuttavani minua. Totta, helpompaa se onkin, mutta laadun tuottaminen on aina opittava, useimmiten kantapään kautta. Timo Suvannon ja Sakari Mäkelän Henkilökuvaus digikameralla (Docendo) on tervetullut opas pikseleiden maailmaan. Perusasioiden lisäksi kerrotaan kuvankäsittelystä, valaistuksesta ja muotokuvauksesta. Tekijät ovat olleet perusteellisia; aiheina on myös kuvien tulostus ja arkistointi sekä lakipykälät tekijänoikeuksineen. Harva opaskirja on näin selkeästi ymmärrettävä. Tekijät eivät korosta "opettajan" asemaansa, eivät sorru ammattilaistermeihin tai taulukkoviisauksiin. Esimerkit kuvien muodossa ovat paljon tehokkaampia kuin pelkkä tekstiselostus. Erityisesti huumorinviljely kirjassa ilahduttaa. Tämän kirjan parissa oppii ja viihtyy!

Luen vielä yhden sivun…

Kohuttu Da Vinci-koodi (Wsoy) on tuonut kirjailija Dan Brownille kosolti mainetta ja kunniaa, niin negatiivista kuin kiittävääkin. Brown on aikaansaanut melkoisen sopan sekoittamalla mystiikkaa, taidehistoriaa ja salaseuroja, salaperäistä menneisyyttä Raamattua myöten ja nykypäivän hektisyyttä. Tuloksena on vauhdikas trilleri, joka ällistyttää teorioillaan. J.K. Rowlingilla ja Dan Brownilla olisi varmasti hauskaa keskenään. Molempien mielikuvitus ja tarinankerronta ovat huippuluokkaa. Varoituksen sana - siivoaminen jää mañana ja yöunet vähiin, kun tätä kirjaa lukee!

Show must go on

Jyrki Hämäläinen ei ole jäänyt lepäämään laakereilleen Suosikista eläkkeelle lähtönsä jälkeen. Lehtikeisari - Urpo Lahtisen orjantappurakruunu (Otava) on persoonallisen Hämäläisen persoonallinen tarina hyvin persoonallisesta Lahtisesta. Siis kaveri kertoo kaveristaan tyyliin "menipä rahaa, mutta tulipa tuttaviakin". Hymy-lehden perustanut Lahtinen oli kiistatta aikansa legenda, lehtimaailman Roope Ankka, jonka elämänkerta olisi ollut mielenkiintoisempi jonkun muun tekemänä kuin Hämäläisen. Hämäläisellä on ehdottomasti know, mutta how on kovin sekavaa. Yksinkertaisesti Hämäläinen puhuu varmasti paremmin kuin kirjoittaa. Silti Hämäläisen kokemukset yhdessä Lahtisen kanssa ovat esimerkkinä siitä, miten tahto vie läpi harmaan kiven. Sekasortoinen lukukokemus, mutta showmiesten magia kiehtoo…

Kalmankukkia

Mahtavaa! Jokainen uusi kotimainen naisdekkaristi on eläköön-huutojen arvoinen, varsinkin näin lupaava kuin Tuula Mai Salmela. Hänen esikoisromaaninsa Katajanokka kello kymmenen (Tammi) on kaunis ulkoasultaan ja napakka sisällöltään. Hullua kyllä, jo pelkkä kaunis kansikuva antaa heti myönteisen kuvan kirjasta! Helsinkiin ja nimensä mukaan erityisesti Katajanokalle sijoittuva rikosromaani vie kevyesti mennessään. Maana Santanen selvittelee paitsi murhaa myös omaa elämäänsä uusiksi. Oma psyyke on kovilla aviomiehen kuoleman jälkeen ja kuolema tuntuu olevan hänen kinterillään taas, kun Maana löytää orkideoilla peittyneen ruumiin. Salmelan teksti on sujuvaa ja tarina kulkee. Jatkoa odottaa mielellään!

– Minna Valkealahti

-

<<Takaisin hakemistoon

| Äitiydestä ja Elämästä | Etusivu |

--