Naisen roolit ja kuinka niitä rikotaan

Ruotsalaisen Annika Sundbaum-Melinin avoliitto hajosi ja hän jäi yksin lasten kanssa. Kokemuksistaan hän kirjoitti kirjan Sinkkuäidin juoksuaika. Ensijärkytyksen jälkeen Annika antaakin palaa niin, että heikompaa hirvittää! Kirjan nimen käännös onkin erittäin osuva...

Epäilemättä alkushokin jälkeinen uhma ja revittely on täysin tyypillistä käytöstä. Haetaan seksin avulla hyväksyntää itselleen; ulkonäölle ja minuudelle. Ero on hylkäämistä ja hylkäämiseen haetaan syytä, myös itsestä. Mikä minussa oli vikana, kun en kelvannut? Tunnetaan riemua siitä, että muille kelpaa huolimatta siitä, että liikutaan vaarallisilla vesillä. Se tosiseikka, että Annikalla on kolme lasta, tuntuu vain hidasteelta. Lapsia kiikutetaan hoitoon naapuriin, ystäville ja isälle. Annika kiertää baareja, juhlii työn puolesta toimittajan ominaisuudessa, lomailee Mallorcalla... ja valittaa, ettei hänellä ole aikaa itselleen. Kiukkuinen ääni sisälläni kiljuu, että tuolla vapaa-ajan määrällä olisin lukenut itseni jo tohtoriksi...

Annika kirjoittaa suorasukaisesti ja häpeilemättä. Ruotsalaisiahan kuvataankin meitä vapaamielisemmiksi. Toisaalta tekstissä on provosointia, osaahan hän toimittajana kirjoittaa myös lukijaa ohjaavalla tavalla sekä myyvällä tavalla. Julkisuutta tarvitaan myymään kirjaa ja sitä saatiin, otsikoita oli kirjan ilmestymisen aikaan sekä puolesta että vastaan. Kirja on kuin saippua, jonka tekisi mieli heittää kiukuissaan välillä seinään, mutta ote lipsuu.

Ei kanaemojen lempilukemista

Annikassa on aimo annos feminismiä, joka kyllä kumoutuu herkeämättömällä parisuhteen haulla. Seksiä, lääkkeitä ja viinaa kuluu. Vauhdin hurmassakin Annika on usein huolissaan lapsistaan, mutta silti hän tuntuu kokevan oman ajankäyttönsä tärkeämmäksi kuin minkään muun. Tästä taas voitaisiin taittaa peistä iänkaiken. Pitääkö ja paljonko viettää aikaa lasten kanssa? Mikä on eronneen naisen motivaatio jatkaa samanlaista elämää kuin ennen eroa? Onko hän aina ensin äiti ja vasta sitten nainen? Mihin vetää raja? Miten pysyä sopuisana ex-miehen kanssa, vaikka mieli tekisi vetää tätä turpaan ja mennä peiton alle itkemään?

Sinkkuäidin juoksuaika kannattaa lukea avoimella mielellä. Se ärsyttää, raivostuttaa, säälittää ja huvittaa. Liikutaan sellaisella alueella, että tuomita voi liiankin herkästi. Äitiys ja naiseus - ruodussa pysyminen ja varsinkin siitä poikkeaminen - antavat meille aina puheenaihetta. Kuka uskaltaa heittää ensimmäisen kiven...?!

– Minna Valkealahti

| Takaisin | Äitiydestä ja elämästä | Etusivulle |