Hölmöläisten kylässä rakennettiin talo ja huomattiin, ettei siinä ole ikkunoita, joten
alettiin kantaa pusseilla valoa sisään. Kuulostaa jotenkin niin tutulta logiikalta, paitsi että ne olivat niin hölmöjä etteivät
ne hoksanneet riidellä siitä, kummat tekee työtä paremmin, naiset vai
miehet.
Tämän päivän yhteiskunnassa pienen lapsen äiti lähtee
— tai on pakotettu lähtemään — töihin ja työllistää kunnallisessa päiväkodissa opettajan, siivoojan ja keittäjän. Saapa hän vielä veroissa vähentää palkkaamansa kotiavun. Työllistyy veroviranomainen ja tilintarkastaja ja kaikki on niin selkeää ja loogista. Ja raha liikkuu. Tosin minimi sellainen.
Ihan ok, mutta........siinä sivussa äiti syyllistetään täysin, siitä kun ei sitten
repeäkään joka paikkaan. Ei ehdi osallistua vanhempainyhdistykseen, kymmeniin eri pikkujouluihin ynnä muuhun yhteiseen ”laatuaikaan.” Ja mitä tahansa ikävää luemmekaan Iltalehtien lööpeistä, syyllisiä ovat tietenkin kaikki kännykkävanhemmat, jotka eivät anna tarpeeksi aikaa lapsilleen, eivätkä muutenkaan ymmärrä mitään.
Sitten löytyy muutama outo lintu, joka sanoo, että haluaakin ihan itse hoitaa lapsensa, siivota ja keittää. Ei tuota kunnalle rahaa, ei työllistä ketään ja on
kerta kaikkiaan uhka skandinaaviselle tasa-arvolle ja homogeenisuudelle.
Ja mitä tuo outo tyyppi tekee? Opettaa, hoitaa, siivoaa, keittää, budjetoi, kuljettaa, varustaa, opastaa, motivoi ja ennen kaikkea rakastaa, koko sydämestään, mutta aina syyllistettynä, rahattomana,
eläkkeettömänä ja tuntien riittämättömyyttä, arastellen ulkoilee ja varoo etteivät vaunut ja lasten
huuto häiritse, mutta onneksi sentään on tasa-arvo — vai onko?!
Ja herää kysymys: Onko raha todellakin työn arvon ainoa
määre?
Jos itse olisit hoidon tarpeessa, olisitko mieluummin jossain laitoksessa vai omassa kodissasi sellaisen ihmisen hoidossa, joka rakastaa sinua?
”Jos kissasi voisi valita...”
kuuluu televisiosta. Kissankin valinnanvapaus on nykyään turvatumpaa kuin ihmisen!
Miau!
Jaana Rogers
Vantaa
www.jaanarogers.net
