Meiltä meni nettiyhteys poikki perjantaina iltapäivällä. Äiti yritti korjata sitä sillä lailla kuin äiti aina korjaa rikkimenneitä koneita: virta pois ja virta päälle. Töpseli pois seinästä ja töpseli takaisin seinään. Ja lopuksi ravistellaan johtoja. Mutta yhteys ei korjaantunut.

Töistä kotiutuva isi istutettiin heti tietokoneen eteen. Isin korjausmetodit olivat äidin vastaavia sofistikoituneempia – hän selasi ohjekirjaa, availi monimutkaisen näköisiä ikkunoita ja näpytteli mystisiä koodeja eri paikkoihin – mutta yhtään tehokkaampia ne eivät olleet. Yhteys ei suostunut toimimaan.

Isi soitti vikapäivystykseen. Puhelin poskella hän yritti korjaussedän ohjeiden mukaan saada rakkinetta pelaamaan, mutta mikään ei auttanut. Korjaussetä lupasi selvittää asiaa ja soittaa seuraavana päivänä.

Turhaan odottivat äiti ja isi korjaussedän soittoa. Lopulta nettivieroitustuskissa kärvistelevä äiti soitti itse asiakaspalveluun. Meillä ei ole lauantaina korjauspäivystystä, sanoi palvelutäti. Miksi meille sitten luvattiin että soitetaan, tivasi äiti. Siihen ei täti osannut vastata. Äiti oli vihainen kuin takapuoleen ammuttu karhu. Tässä kyllä viilataan nyt maksavaa asiakasta linssiin.

Yllättäen korjaussetä kuitenkin soitti. Yhteys on suljettu ilmeisesti maksamattomien laskujen takia.

Johan pomppasi! Äiti sai vaahtosuisen raivarin. Varmasti on laskut maksettu, äiti karjui puhelimeen. Joissakin laskuissa saatan lipsuilla, mutta nettilaskussa en ikinä! Ja eikös yleensä ole tapana ensin lähettää muistutuslasku? Korjaussetä oli samaa mieltä ja ihmetteli kovasti tapahtunutta. Valitettavasti hänellä ei ole valtuuksia avata liittymää uudelleen. Sen hoitaa asiakaspalvelu, joka tulee maanantaina töihin.

Äiti oli epätoivoinen. Kokonainen viikonloppu ilman nettiystäviä! Poika melkein neljä vee oli tyytyväinen. Kerrankin saa pelata Vili Vilperiä ilman että äiti tulee joka väliin kurkkimaan sähköpostejaan! Pikkusiskoa melkein kaksi vee poika ilahdutti tulostamalla väritystehtäviä niin kauan kuin tulostimessa riitti paperia.

Äiti rupesi haastamaan riitaa isin kanssa, kun ei parempaakaan syntipukkia keksinyt. Kiukuttelun ja tuntien mykkäkoulun ja itkuisten anteeksipyyntöjen jälkeen isi paijasi laikukasnaamaista äitiä ja sanoi varovasti, että sulla taitaa olla ongelma.

Maanantaina äiti soitti taas asiakaspalveluun. Palvelutäti yhdisti äidin laskutukseen, laskutustäti yhdisti liittymiin ja liittymistä käännettiin takaisin asiakaspalveluun. Äidille tuli mitta täyteen. Yhdistäkää seuraavaksi esimiehellenne, hän sanoi napakasti palvelutädille. On se kumma kun kukaan ei muka ole vastuussa!

Esimies oli nainen, joka kuunteli äidin vuodatuksen ja lupasi selvittää asian. Ei kulunut kauaakaan kun hän soitti ja pahoitteli erehdystä. Nettiyhteys palautetaan heti. Anteeksi nyt vielä kerran.

Äiti kirmaa heti koneelle, jossa poika pelaa juuri Muumipeliä. Saanko tulla lukemaan sähköpostini, kysyy äiti. Odota hetki, vastaa poika. Minulla on tässä vielä hommat kesken…

Äitinsä poika.

– Anne Soini

| Takaisin | Lue edellinen osa | Hakemistoon |