Meidän isillä on synttärit. Tai oikeasti ne on vasta maanantaina, mutta koska maanantai on tylsin mahdollinen päivä juhlia ikääntymistä, me otamme vähän ennakkoa.

Aamulla iskä herää jo ennen seitsemää. Hän makaa hipihiljaa sängyssä ja odottaa, että äiti heräisi ja menisi keittämään hänelle kahvia ja tekemään herkkuaamiaisen. Mutta äiti vain nukkuu kuin pieni possu. Lopulta isi kyllästyy odottamaan ja sytyttää yövalon. Sitten hän on lukevinaan eilistä Hesaria. Rapina herättää äidin.

Äiti ymmärtää isin hienovaraisen vihjeen ja nousee ylös. Sammuta ne valot, ja muista nukkua kun me lasten kanssa tullaan, vannottaa äiti matkalla keittiöön.

Kun aamiainen ja isin synttärilahjat on kauniisti aseteltu tarjottimelle, äidin on aika hakea lapset mukaan kemuihin. Tyttö yksi vee on jo herännyt, hän istuu tukka pystyssä häkkisängyn pohjalla. Äiti nostaa lapsen syliin, halaa ja suukottaa. Unilämmin lapsi on parasta maailmassa. Edes vaipasta tunkeva kirvelevä haju ei vähennä aamuhalauksen autuutta.

Poika kolme vee kääntää selän, kun äiti pökkii häntä kylkeen. Anna minun olla rauhassa, esikoinen ärisee unisesti. Äiti huokaa syvään: Voi voi, minun pitää sitten antaa isille se sinun lahja, jos et itse nouse ylös… Poika pomppaa pystyyn kuin kofeiinimyrkytyksen saanut vieteriukko. Minä haluan ITSE antaa sen lahjan iskälle, hän huutaa. Väsymyksestä ei näy enää jälkeäkään.

Synttäridelegaatio hiipii makuuhuoneen ovelle. Poika kantaa oman lahjansa, itse valitsemansa ja maksamansa. Äiti sytyttää valot ja aloittaa laulun: Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan… Tyttö kiipeää sängylle isänsä viereen. Onpa hieno tyttö, mutta kylläpä se haisee! Oijoi, äiti unohti vaihtaa vaipan. Laulukin jää kesken, kun äiti ei viitsi laulaa esikoisen huudon päälle.

Väärä laulu, ilmoittaa poika kun saa äitinsä hiljennettyä. Meidän pitää laulaa Pokemonilaulu! Sitten hän laulaa hennolla äänellä: Voimaa sisälläin. Hienosti laulettu, kehuu isi, vaikka ei ymmärrä, mistä poika on sen oppinut. Eihän meillä katsota Pokemoneja.

Äiti asettelee aamiaistarjotinta isin yöpöydälle. Poika ojentaa lahjaansa: Avaa tämä, isi! Se on Ressukirja, avaa se! Äitiä naurattaa. Ei saa kertoa, lahjan pitää olla yllätys. Joo, avaa se NYT, hoputtaa poika.

Paketista löytyy pieni valokuva-albumi, jonka kannessa Ressu rullaluistelee. Iskä on haltioissaan, juuri tällaista hän on aina halunnut! Äidin paketissa on solmioneula. Oikein kiva, sanoo isi ja antaa suukon. Synttärikortissa on Haisuli, joka toivottaa ärhäkkäät onnittelut. Kortin taakse on poika piirtänyt etunimensä alkukirjaimen ja viisipyöräisen auton.

Aamiaisen syöminen sängyssä on vaikeaa. Lapset ryöstävät keksit ja viinirypäleet tarjottimelta. Vain osa niistä päätyy pieniin suihin. Isi läikyttää kahvia syliinsä. Minä muistan vielä, kun "kahvi vuoteeseen" tarkoitti eri asiaa, sanoo isi hauskasti. Äitiä harmittaa, kun hyvä aamiainen menee piloille. Älä välitä, isi lohduttaa. Ei tässä hajussa tekisi mielikään syödä.

Poika ihastelee ostamaansa Ressukirjaa ja Haisulikorttia. Äiti, mennäänkö me tänään kauppaan, hän kysyy viattomasti. Aiotko ostaa isille lisää lahjoja, ihmettelee äiti. Poika taisikin päästä kerralla shoppailun makuun. Ei isi tarvitse lisää lahjoja, päättää poika napakasti. Nyt mennään etsimään sopiva paketti MINULLE!

-- Anne Soini

| Takaisin | Lue edellinen osa | Hakemistoon |