Meidän perhe menee ravintolaan syömään. Eikä mihinkään Mäkkäriin, jossa voi popsia ranskalaiset suoraan pöydältä ja puhaltaa limsamukiin kuplia ilman, että kukaan pitää sitä omituisena tai huonona käytöksenä. Ei, vaan ihan oikeaan, hienoon ravintolaan, jossa lautasliinat ovat hohtavan valkoista kangasta ja tarjoilijoilla on tyylikkäämmät vaatteet kuin äidillä.

Hienossa ravintolassa on hovimestari, joka ohjaa pöytään. Poika kolme vee kolistelee ikkunan viereen istumaan ja rupeaa rummuttamaan veitsellä pöydän pintaa. Kulta, sihisee äiti hampaiden välistä. Muistatko miten ravintolassa käyttäydytään? Poika laskee veitsen kädestään ja ottaa lautasliinan esiin. Tämä on nyt leikisti purjevene. Äiti ei sano siihen mitään. Liina ei sentään kolise.

Isi pyytää ystävälliseltä tarjoilijalta syöttötuolin pikkusiskoa varten. Tuoli tulee tuota pikaa. Silloin äiti huomaa, että tytöllä ei ole kenkiä jalassa. Kyllä ne kotoa lähtiessä puettiin päälle, siitä äiti on ihan varma. Isi palaa autolle tarkistamaan, josko puuttuvat jalkineet olisivat jääneet sinne. Äiti piiloutuu ruokalistan taakse. Kuinka noloa! Tulla nyt ravintolaan ilman kenkiä! Kai kaikilla on edes housut jalassa?

Isi palaa pöytään kenkien kanssa. Toinen oli autossa, toinen löytyi jalkakäytävältä. Äiti pukee kengät tyttärensä jalkoihin. Älä laita, sanoo isi. Eihän täällä kukaan näe, onko tytöllä kengät vai ei. Mutta äiti sanoo, että tyylistä ei tingitä. Takit voidaan jättää narikkaan, mutta kengät pidetään jalassa kun tullaan hienoon ravintolaan syömään.

Vihdoin päästään tilaamaan ruokaa. Minä haluan lanskalaisia, sanoo poika tutkittuaan aikansa ruokalistaa. Äitiä ja isiä vähän naurattaa. Luuleeko se, että ravintolassa syödään aina ranskiksia? Isi esittelee kaikki lasten menun makoisat ruokalajit perilliselleen. Voi kuinka herkullisilta ne kuulostavat, nami nami! Poika kuuntelee vaiti ja toistaa sitten painokkaasti: Minä haluan LANSKALAISIA! Ystävällinen tarjoilija ottaa tyynenä tilauksen vastaan. Kyllä, ranskalaisia saa, vaikka ne eivät ole listalla. Mahtaa tulla potuille kilohintaa, isi ärhentelee. Äiti rypistää kulmia ja potkaisee isiä pöydän alla.

Viereisessä pöydässä ruokailee näyttelijäseurue. Äidin mielestä on jännittävää nähdä niin paljon julkkiksia yhdellä kertaa, ja hän iloitsee siitä, että lapsetkin pääsevät jo pienenä läheisiin kosketuksiin suomalaisen kulttuurielämän edustajien kanssa. Kehtaisiko mennä pyytämään nimmareita? Et mene, sanoo isi painokkaasti. Anna nyt hyvä ihminen toisten syödä rauhassa.

Näyttelijöillä on kovin hauskaa. Välillä he pitävät kovaan ääneen puheita ja kohottelevat toisilleen maljoja. Tyttö seuraa näyttelijöiden ilonpitoa innoissaan. Hänkin haluaisi mukaan hilpeisiin kemuihin. Poika tuijottaa kokkeja, joiden pannuista nousee välillä tulenlieskoja. Katso äiti, tuolla on tulivuori! Minä haluan mennä katsomaan tulivuorta! Äiti näkee kovasti vaivaa saadakseen lapset pysymään nätisti pöydän ääressä. On se nyt kumma kun ei osata käyttäytyä. Eihän teidän kanssa kehtaa mennä mihinkään.

Äkkiä naapuripöydässä yksi näyttelijä nousee pöydälle seisomaan, nostaa snapsilasiaan ja huutaa JII-HAA. Muut näyttelijät nostavat myös lasinsa ja vastaavat JII-HAA. Hetken päästä kolme näyttelijää seisoo pöydällä. JII-HAA! JII-HAA! Lapset tarkkailevat suomalaista kulttuurielämää kiinnostuneina. Meidän pöydässä onkin äkkiä ihan hiljaista.

Äiti katsoo isiä merkitsevästi. Isi katsoo äitiä kysyvästi. Ainakin muksut ovat nyt kiltisti, sanoo isi keventääkseen tunnelmaa. (JII-HAA! JII-HAA!) Äidin mielestä koko jutussa ei ole mitään hauskaa. Isi ymmärtää, että ravintolasessio rupeaa tämän perheen osalta olemaan lopussa ja kauhoo pikavauhtia loput ruuat lautaselta suuhunsa. Sitten isi vinkkaa tarjoilijan ja pyytää laskun. Ei kiitos, ei jälkiruokaa tällä kertaa.

Meidän porukka poistuu pöydästä. Äiti ohittaa näyttelijäseurueen hyvin arvokkaasti pää pystyssä eikä pyydä yhtäkään nimikirjoitusta. Tyttö sen sijaan hymyilee naapuripöydän porukoille aurinkoisesti isin sylistä ja heiluttelee leppoisasti kengättömiä jalkojaan. Mutta hän onkin vasta yksivuotias, mitäpä hän voisi käytöstavoista tietää.

-- Anne Soini

| Takaisin | Lue edellinen osa | Hakemistoon |