Lasten täti tuli meille kylään. Täti on kolmekymmentä ja risat, sinkku, lapseton ja muutenkin muodikas. Tädin mielestä hyvinkasvatetun lapsen tunnistaa siitä, että tämä istuu nätisti ruokapöydässä, syö lautasensa ripeästi tyhjäksi ja muistaa kiittää ruuasta. Meillä on huonosti kasvatetut lapset, mutta täti sanoo että pakko kai niitä on sietää kun ne ovat sukua.

Ruokailun jälkeen täti tiedustelee pojan kolme ja puoli vee tulevaisuudensuunnitelmia.
– Mikäs sinusta tulee isona?
– En tiiä. (Poika vastaa kaikkeen ensin en tiiä.) Sitten hän keksii:
– Minusta tulee MIES!

Kaikkia naurattaa. Sinusta tulee varmasti hieno mies, mutta mikä sinusta tulee ammatiltasi? En tiiä, vastaa poika.
– Tuleeko sinusta lääkäri?
– Ei tule.
– No tuleeko sinusta lakaisukoneenkuljettaja?
– Ei.
– Entä tuleeko sinusta poliisi?
– Ei ei.
– Eikö sinusta varmasti tule poliisia?
– Ei tule.

(Täti haluaisi pojasta poliisin, koska hän tykkää univormuista ja suunnittelee tulevansa siskonpojan työpaikalle muka tuomaan eväitä mutta oikeasti tuijottelemaan himokkaasti pojan työkavereita, arvelee äiti, mutta pitää viisaasti suunsa kiinni.)

No mutta, ihmettelee täti. Täytyyhän sinulla joku ammatti olla! Mitä sinä haluat tehdä sitten kun kasvat isoksi? Poika miettii hetken kulmat rutussa.
– Minusta tulee koti-isä!

Meille tulee yllättäen aivan hiljaista. Täti toipuu kuitenkin hämmästyksestään kiitettävän nopeasti, sillä hän on sairaanhoitaja ja on työssään tottunut kaikenlaisiin hörhöjuttuihin. Käykö sinun vaimosi sitten töissä? Joo käy, tietää poika. Missä? Kaupassa. Kassallako? Ei. Lihatiskilläkö? Ehei. Hedelmäpuolella? Sukkaosastolla? Ei, ei. Missä sitten? Omistaako hän koko kaupan? Joo, omistaa.

Isi tulee huoneeseen. Tiesitkö, että poikasi suunnittelee itselleen koti-isän kunniakasta uraa? juoruaa täti. Isi nauraa. Poika on varmaan tarkkaillut äitiään ja tietää, että se on sopivan leppoisa homma. Äiti loukkaantuu. Hoitelepa kuule itse näitä hommia jonkin aikaa niin näet, miten leppoisaa se on! Ei saa suuttua leikistä, isi lepyttää. Äitiä ei naurata yhtään. Joskus isi osuu tahtomattaan arkaan paikkaan.

Täti yrittää sinnikkäästi vielä kerran.
– Eikö olisi kiva olla poliisi, saisi vinguttaa pilliä ja räpsytellä valoja?
– Ei. Minusta tulee koti-isä.
– Mutta jos sinä olisit poliisi, niin voisit ajaa moottoripyörällä ja antaa ihmisille sakkolappuja.
– Ei minusta tule poliisia! Minusta tulee KOTI-ISÄ!

Poika on niin vakuuttava, että tätikin lopulta uskoo. Ja äiti on lapsestaan niin ylpeä, että voisi haljeta siihen paikkaan.

– Anne Soini

| Takaisin | Lue edellinen osa | Hakemistoon |