Pssst….
Onkos täällä yhtään kilttejä äitejä?
Huhuu, kuuluuko mitään? Korvatunturi kuuntelee. No hyvä on, kyllä tuhmatkin
äidit käy. Samoin sinisilmäiset, silkohapsiset, kymmenlapsiset ja ihan
isitkin. Sitä minä vaan tässä rupesin kirjoittamaan, miten paljosta olen
teille kiitollinen. Ilman teitä, rakkaat tähtisilmien ja piparisuiden
synnyttäjät ja syliinsä sulkevat, minä olisin yksinkertaisesti työtön ja
toimeton. Kortistoon viskattu tai kiikkustuoliin hylätty eläkepäiviä
virumaan.
En minä sitä, ettäkö keinumisessa jotain vikaa olisi, mutta kun täällä
Korvatunturilla ei ole yhtään karaokebaaria, bingoa tai edes hedelmäpeliä.
Lähimpiin rollaattoreiden kokoontumisajoihin on liian monta poronkusemaa,
digiboxia en ole onnistunut asentamaan ja sanaristikot ovat tylsiä. Tuon
joulumuorin kanssa ei osata tanssiakaan muuta kuin se tonttupolkka, eikä sitä
viitsi juhannuksena vetää.
Mutta lapset! Ne pienet vekkulit pitävät minut elämässä kiinni. Vanha
fossiilikin ihan nuortuu, kun tontut kertovat minulle tiedusteluretkistään
joulun alla tai tuon kirjetontun kanssa lueskelemme lastenne lähettämiä
toivomuskirjeitä. Lapset ovat niin ihanan aitoja. Vaikka te vanhemmat
muistutatte ikkunan takaa kurkkivista tontuista, he jatkavat isoveljen
pommittamista piparitaikinamöykyillä, jos tämä kerran on ärsyttävä.
Ja tuo lelujen satumainen ihmemaa! Ette usko, miten vietävän tylsää
minulla oli niiden käpylehmien aikaan. Mutta nykyisin kaikki on toisin. Tuossa
juuri otimme tonttujen kanssa erän Bionicle-taistelua. Minulla oli Visorak
Vohtarak, ja se uusi linko oli ihan älyttömän siisti mäiskintävehje.
Iltapuuron jälkeen suunnittelimme testata tuon digitaalisen SCX-autoradan.
Tuskin maltan odottaa vauhdikasta kisaa.
Mikä lahja lapset ovatkaan tälle maailmalle: niin teille kuin minulle
vanhalle höppänälle. Älkää siis tulevaisuudessakaan kuolko sukupuuttoon
älkääkä lopettako joulun viettämistä ja perinteiden siirtämistä uusille
sukupolville. Me olemme varautuneet täällä Korvatunturilla niin
ilmastonmuutoksiin kuin avaruuden siirtokuntiin. Rekiretken sijaan pystymme
kyllä järjestämään sukellusveneajeluita aattoiltana, eikä avaruusraketin
rakentaminenkaan ole insinööritontuillemme mahdoton tehtävä.
Mahdollisesti kuitenkin tänä jouluna tapaamme vielä perinteisissä
tunnelmissa. Varmuuden varalta voitte tietenkin kerätä kansalaisadressin ja
toimittaa sen meteorologian laitokselle. Kyllä ne heltyvät sitten toimittamaan
muutaman kippiautollisen lunta vaikka etelänavalta strategisimmille paikoille.
Pitäkää vain huoli kunnon opastuksesta, ettei lasti päädy Havaijille.
Sisääntuloreiteissä on tapahtunut sen verran muutoksia, että savupiippu
on jäänyt pois kokonaan valikoimasta. Viime jouluna juutuin niin pahasti
yhteen piippuun, että jouduttiin hälyttämään palokunta paikalle. Kiitos
muorin paistamien munkkipossujen, mutta kun ne ovat niin vastustamattomia. On
siis huomattavan paljon helpompaa unohtaa piiput kuin ryhtyä laihdutuskuurille.
Minua varten ei tarvitse myöskään siivota. Aina siellä lapikkaiden
pohjassa on sen verran poron, kamelin tai koiran jätöstä, että se kaikki
kuuraaminen on jossain määrin turhanpäiväistä. Komerossa ei ole kovinkaan
moni perhe vielä jouluaan viettänyt, joten sinne voi hyvin tunkea kaikki
edellisvuotiset ja rikkoutuneet tai muuten käyttämättä jääneet
joululahjat. Ehditte sitten joulun jälkeenkin tekemään inventaarion ja
toimittamaan myös uudet tarpeettomat kapistukset kierrätykseen.
Jokavuotisista glögi- ja suklaakonvehtitarjoiluista kiitos, mutta tänä
jouluna ei kiitos. Ammattiähky on yksi vaarallisimmista työterveysriskeistä.
Viime joulunakin oli neste- ja sokeritasapaino niin sekaisin, että kaaduin
viimeisen paikan ulkoportaissa nurin. Perheen isä joutui kuskaamaan minut
tekohampaat kurkussa paikallisen terveyskeskuksen ensiapuun.
Muita erityisiä toiveita minulla ei olekaan. Teidän ei tarvitse edes
kieltää lapsianne kiskomasta partaani, sillä nämä nykyiset kuumaliimat ovat
todella kestäviä. Kirppu- ja täikannoista en sen sijaan ole niin tarkkaa
lukua pitänyt. Meillä on kuitenkin varsin lämminhenkinen ja molemminpuolinen
kiintymyssuhde noiden pikkuveijareiden kanssa. Lasten laulukin aina lämmittää
ikivanhan Lapin äijän sydänalaa puhumattakaan kaikista
kirkkokuoroisoäideistä ja baarikärpäsisistä. Minua niin lohduttaa, etten
ole ainoa, joka on löytänyt sen tyhjän tilan nuotin vieressä.
Näihin sanoihin haluan päättää kirjeeni teille lasten vanhemmat. Teette
arvokasta työtä lahjoittamalla joulunviettogeenin seuraaville polville ja
tarjoamalla lapsillenne uskon joulun satuun. Älkää hoputtako heitä liian
aikaisin luopumaan tonttulakin viehätysvoimasta ja piparitaloon hiipivästä
salaisuudesta.
Tuikkivien silmien ja jouluyön taikaa odotellessa rakkain terveisin,
Joulupukki
P.S. Aallotar kävi muuten kesällä tapaamassa minua tuolla napapiirillä ja
käski lähettää terveisiä kaikkiin ilmansuuntiin tasapuolisesti.
–
Aallotar –
