Kun
haikaroiden maasta kantautuu korviin ilmoitus ensimmäisen
lähetyksen saapumisesta, tulee samalla lausutuksi uuden
perheyrityksen syntysanat. Myöhempien lähetysten yhteydessä on
sitten kyse samaisen yrityksen laajentumisesta. Toki myös eri
yhtiöiden fuusioitumiset ja hajoamiset konkursseineen lasketaan
mukaan tämäntyyppisen yritystoiminnan piiriin.
Yrityksessä tai tiimissä nimeltä
Perhe tärkein kivijalka ei ole talous. Ei tätäkään puolta ole
tarkoitus vähätellä, mutta minkään yrityksen kukoistuksen
salaisuus se ei ole. Sen sijaan on viisainta keskittyä Perheen
henkiseen pääomaan eli me-henkeen. Toisin sanoen Meidän sakin
yhteenkuuluvuuteen ja yhteiseen yritteliäisyyteen.
Tosin on syytä varautua
ensimmäiseen syvään huokaukseen ja pitkään taisteluun. Jo
luonto asettuu poikkiteloin heti alkumetreillä. Yhdeksän kuukauden
yrityshautomo on epäreilusti varsin äidillinen etuoikeus. Se,
että firman uusi tulokas potkaisee joskus isää kesken
perustusneuvottelujen, ei välttämättä vahvista heidän
liittolaisuuttaan.
Sama koskee äidinmaidon toimitusta
ja jakelua. Hyvin lypsävien äitien miehiä ei kaivata edes
tuttipullon pesuun. Jokusia onnekkaita yksilöitä on sentään
havaittu firman jätteenhuoltotoiminnan ja kierrätyksen parissa.
Ystävämme yhteiskunta liittyy
luonnon kanssa samaan rintamaan. Se myöntää äideille
äitiyslomat ja etuudet, mutta harvempi isä pitää pitkiä lomia
isyydelle omistautuen perhelomista nyt puhumattakaan. Tai
kurkistakaapa kalenteriin ja tutkailkaa kuunkiertoa vuoden ympäri.
On äitienpäivä, isänpäivä, lasten oikeuksien päivä ja
viattomien lasten päivä. Mutta missä on koko perheen päivä tai
ihan vain viallisten äitien, isien ja lasten päivä? Perinteisiä
juhlapyhiä ei lasketa mukaan, koska ne on omistettu vain
kiillottamaan kuvaa perheidylleistä.
Herätys hyvät ihmiset, on aika
nousta barrikadeille sen oman tiimin ja kaikkien tiimien
yhteenkuuluvuuden puolesta, sillä loppuunpalaneita
yksityisyrittäjiä on jo liikaa!
Ensimmäisenä vetäkää lapsiveden
mukana menemään toimitusjohtajan yms. tittelit yrityksessänne
älköönkä kukaan alkako edes tavoittelemaan marttyyriseppeleen
himmeää loistoa. Toisin sanoen haalimaan itselleen yrityksen
kaikki likaiset työt ja laiminlyömään ensimmäisenä omat lomat
ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet.
Toiseksi joku voisi tehdä vaikkapa
neuvoloille aloitteen, miten opettaa niin uunituoreita kuin
konkariyrityksiäkin pyytämään tarvittaessa apua toinen
toisiltaan tai ulkopuolisilta tahoilta. Avunpyyntökurssi numero
yhdellä voisi opetella tekniikkaa ja äänentoistoa. Punaisten
hätärakettien ampuminen on esimerkiksi kätevä taito, jos perunat
ovat palaneet pohjaan eikä nälkäisten lasten äiti satu
muistamaan pizzataksin numeroa. Jatkokursseilla olisi mahdollisuus
syventyä mm. kansainvälistyvän maailman ja naapuruston tuomiin
haasteisiin kuten kielitaitoon. Intialainen anoppi ei
välttämättä ymmärrä, että tarvitset lastenhoitoapua, jos
huudat vain naama tomaatinpunaisena että apuva!
Kolmanneksi voisi järjestää yhteen
hiileen puhaltamisseminaareja perheyrityksille joko grillikauden
alkaessa tai yhtä hyvin sesongin ulkopuolellakin. Yrityksen
leikkimielisyyttä voi samalla lisätä kilpailemalla vaikkapa
siitä, kenen makkaraan mahtuu eniten ketsuppia tai arvuuttelemalla,
tuliko syötyä a- vai ö-luokan makkaroita.
Onnea kaikille Perheille omissa
yrityksissään! Eikä pieleenmenneistä yrityksistä tarvitse
maksaa sakkoja tai ylimääräistä veroa. Sen uskallan luvata.
–
Aallotar
