Nainen,
Sinä jumalainen, kaiken takana oleva ihanainen paholainen tai
kaunokainen, kukaties keijukainen, väriltään punainen, erilainen,
samanlainen, juuri sinunlainen!
Tervehdin sinua niin siellä
palkkakuopassasi kuin hymykuopassasi, jonne olet vierinyt hihitys
kintereilläsi. Ryömihän päivänvaloon! Kansainvälisen
naistenpäivän valoon! Olet valokeilassa tänään - kaikki katseet
on luotu vain sinuun ja kaikkiin kaltaisiisi. Olet auringon lapsi,
kuun sisar, taivaan kirkkain tähti.
Tervehdin sinua kokonaisena naisena.
Vilkutan sille pikkutytölle, joka kaipaa aina välillä jonkun
isoon ja turvalliseen syliin, joka haluaisi juosta jo
malttamattomana kioskin alle nuolemaan kevään ensimmäistä
jäätelötötteröä, joka keinuu puistossa niin, että varpaat
hipovat kohti kevättaivaan sineä.
Taputan olalle sitä äitiä, joka
juoksee pikkuruisten kumisaappaiden perässä kaikkiin kuraisiin
lätäköihin ja hämmentää hännällään joka-aamuisen puuron.
Hymyilen sille naiselle, joka katsoo
itseään peilistä ja sipaisee huuliinsa miestä viettelevää,
suudelmanväristä punaa. Enkä totisesti unohda puristaa kädestä
sen isoäidin ryppyistä kättä, jonka keinutuoliin ja syliin
kiipeää pitkä liuta häliseviä lapsenlapsia.
Nyt jo uskallankin kysyä, mitä
sinulle tänään kuuluu?
Voitko hyvin vai huonosti vai hyvin
huonosti? Onko sinulla kenties kuumetta - vauvakuumetta,
matkakuumetta tai ihan vain tavallista kuumetta, johon auttaa kuuma
mustaherukkamehu ja lämmin viltti? Minä uskon, että haikaran
siipien havina vielä yllättää jonkun, ja matkalaukuthan ovat
alinomaa täynnä seikkailuja.
Vai onko kenties näössäsi
heikkoutta - juuri senlaatuista, että näet ainoastaan ikkunan
välissä lojuvat kärpäsen raadot ja leijailevan pölyn
kaikkialla? Sitä nimitetään valikoivaksi näöksi ja sitä
vastaan on taisteltava rautaisella asenteella. Siirrytään vaikka
pihan puolelle ihastelemaan räystäästä roikkuvia jääpuikkoja
ja kuuntelemaan talitinttien viserryskonserttia, varsinkin
ensimmäistä sinfoniaa nimeltä Kosinta.
Sinun kunniaksesi koko luomakunta
kohottaa tänään maljan - jopa ne kourat, jotka puristavat
kaukosäätimiä, vaihdekeppejä, ruuvimeisseleitä, kaljakoreja ja
hammastahnatuubia ihan väärästä kohdasta.
Malja on oikea elämän nektariini.
Se maistuu kuplivalta, feminiiniseltä, hyrrääviltä hormoneilta,
nousemassa olevalta pullataikinalta, tiskivedeltä, lapsivedeltä,
hajuvedeltä. Ja mikä parasta: se nousee vaahtona päähän mutta
laskeutuu häntään.
Kanssasi kilisytellen,
–
Aallotar
