Esikoinen istui
eteisen lattialla, katseli minua velmun näköisenä ja tokaisi vatsaani tuijottaen:
"Ilmapallo! Eeeeei...kun vauva!" Sanoihin sisältyi arvoitus ja harhautus, vitsi
ja oivallus.
Mummoille ja muille halukkaille on
annettu lupa kutoa nuttuja vasta elokuun ensimmäisestä päivästä lukien, mutta
Esikoisen vauva-uutiseen valmistamisessa otimme varaslähdön. Oli vähän pakkokin, koska
vatsani tosiaan on jo kuin ilmapallo tai pikemminkin tiukka fudispallo, jota Esikoinen
riemulla potkii isänsä kanssa takapihalla, etupihalla ja asfaltilla.
Pallonpotkijan maailma on jo nyt
muuttumassa. Hän on tottunut kömpimään syliini, kun nojatuolissa röhnöttäen
katselen illalla televisiota. Vatsakumpu vaikeuttaa jo niin suuresti iltahetkiä, että on
ollut pakko siirtyä sohvalle pitkäkseen ja kellauttaa poikanen selkärangan ja
selkänojan väliseen koloon. Siellä hän hiplaa ja takuttaa äidin tukkaa hellästi,
kunnes usein nukahtaa.
Mustasukkainen Esikoinen ei vielä
ole, mutta ei hän vatsaa osaa varoakaan. Hän tietää kertoa että vatsassa on vauva,
kyselee "Missä Kaveri on?" ja taputtaa sitten vatsaa, mutta sitä hän ei
ymmärrä, että Kaveri kaipaisi hieman hellempää kohtelua kuin tiikeripomppuja
mahakotinsa päälle.
En osaa vielä pelätä pahoja
mustasukkaisuusdraamoja, koska en ole sellaisia nähnyt, vain moisista kuullut. Totuttelua
vauvan syntyminen Esikoiselta vaatii ja meiltä vanhemmilta yhä tarkempaa ajan jakamista.
Niin, että Esikoinen pääsee isän kanssa fudiskentälle ja kaupunkireissuille
kahdestaan ja äidin selän taakse koloon vaikka joka ilta. Jos ostaisimme leveämmän
sohvan, Kaveri mahtuisi etumuksen puolelle syömään...
"Äiti lyö, isä lyö
kaikkea", sanoo Esikoinen. Älkää huolestuko. Ruokahetkistämme vain on kysymys.
Hyväpuheinen Esikoinen osaa sanoa kaikki kirjaimet, mutta ässä ensimmäisenä
kirjaimena muuttuu älläksi. Siispä "lippu luomen" liehukoon vaikka
"äitin lyli" kasvaa kasvamistaan!
-- Minni Niemelä
| Raskaus, odotus ja synnytys |
