Viikot 32-36 – Pukki
vai vauva?
Neuvolakorttiin
merkittyyn h-hetkeen on noin kuukausi, mutta lääkäri käski pakata sairaalakapsäkin
valmiiksi. Hoitajakin olisi kuulemma syytä varata Esikoiselle.
Teki mieli esittää lääkärille
lista keskeneräisyyksistä. Sanoa että ei käy, ei me joudeta vielä synnyttämään:
tuliterät ja kierrätetyt vauvanvaatteet odottavat lajittelua ja pesua, vauvan
perintösänky on kellarikomeron uumenissa ja pinnasängyn yläpuolelle suunnittelemani
itämainen katosviritelmä tekemättä.
Tämä toinen raskausaika on
puksuttanut ohi kuin Esikoisen vihreä patteriveturi. Olemme eläneet vilkasta, vaikkakin
arkista elämää Esikoisen ehdoilla, vatsan ja vauvan tullessa miten kuten perässä.
Vasta nyt, kalkkiviivoilla, vatsa ja sen sisältö alkavat olla täysin ohittamattomia.
Joululehden mukaan tämän vuoden
joulutrendit ovat kirkas punainen, kulta ja vitilumenvalkoinen. Meillä taidetaan
jouluvalmisteluissa tyytyä muovikuuseen, tunnelmavalaistukseen ja villakoiranharmaisiin
sävyihin, ellemme sitten vietä jouluamme eksoottisemmissa tunnelmissa, synnytyssairaalan
pahvitontuin koristelluilla käytävillä.
Ei haittaa. Kyllä se joulutunnelma
osaa saapua sinne sairaalaan ja kotiinkin, vaikka se koti olisikin vailla
joulujynssäystä ja piparintuoksua. Tänä jouluna tärkeintä on se, että meidän uusi
Kaveri saa hyvän ensimmäisen joulun ja Esikoinen mukavia muistoja, joita voi vielä ensi
kesän helteilläkin makustella.
Me vanhemmat osaamme ottaa lähdön
läheisyyden huomattavasti paljon rennommin kuin Esikoista odotellessa. Kun pikkuisen
ähkäisen, mies virnistelee "Joko lähdetään?". Minä puolestani tiedotan
hyvänyön toivotusten jälkeen, että "Tänä yönä en kyllä jaksa lähteä
synnyttämään". Aina se naurattaa.
Molempiin heittoihin sisältyy
silti pieni pelko. Pelko siitä, että synnytys etenee käsikirjoitusta nopeammin tai
että voimat ovat loppu juuri kun niitä tarvittaisiin. Kipua en pelkää, sillä kun on
tarkoituksensa ja se menee ohi. Vaikeinta on varautuminen kaikkeen: etukäteissuunnitelmia
voi tehdä, mutta niistä on osattava myös luopua. Synnytys on niitä harvoja asioita
elämässä, joita ihminen ei voi täysin säädellä. Syntymässä on samankaltaista
salaperäisyyttä ja taikaa kuin joulussakin.
Jouluinen rekvisiitta meiltä
vielä puuttuu, mutta jouluvauva on jo ovella. Toivottavasti saamme ottaa hänet rauhassa
vastaan.
-- Minni Niemelä
| Raskaus, odotus ja synnytys |
