Viikko 41 - Vauhdikas välipäivävauva
Vauvamme syntyi kahden juhlan väliin ja sai ihan
omat juhlansa. Tästä lähtien meillä tulee olemaan joulukuu yhtä juhlahumua, koska
samalle kuulle sattuvat isän, pojan ja ukin syntymäpäivät. Ja yhtään joulua en
enää vietä muistelematta Tapaninpäivän tukalaa oloa, joka ei johtunutkaan
ylensyönnistä vaan käynnistyvästä synnytyksestä.
Vatsassa viipyillyt vauvamme
päätti lopulta tulla sellaisella vauhdilla maailmaan, että kätilökin meinasi jäädä
kyydistä: minä puuskutin synnytyshuoneen sängyllä ja mies jännäsi löytääkö
kätilö ajoissa synnytysjakkaran! Löytyihän se, ja vauva ei syntynyt sänkyyn vaan
kätilön käsiin. Tunsin päässeeni paalulle synnytysformuloissa kun kätilö kehui
ripeää maailmaantuloa varsin hallituksi suoritukseksi. Olikohan kehut tarkoitettu kovan
loppukirin ottaneelle vauvalle, äidille vai molemmille?
Esikoisella kävi tuuri, hänellä
oli mummo turvana ja yökaverina Kaverin syntymän vihdoin koittaessa. Ero äidistä
itketti, mutta seuraavan päivän tapaaminen sairaalassa oli yhtä hellittelyjuhlaa.
Esikoinen ei tiennyt miten päin olisi ollut että saa äidille eniten pusuja perille.
Pikkuveljeään hän kurkisteli ja kosketteli kiihkeän uteliaisuuden vallassa ja
rohkaistui sitten komentamaan: "Nouse ylös!"
Pöpöjen uhallakin annoimme
veljesten ottaa lähikontaktia alusta pitäen. Isoveljen rutistukset näyttävät
läkähdyttävän pienen mustatukkaisen vauvamme, mutta hän ottaa ne tyynesti vastaan
eikä hätkähdä vaikka toinen jurnuttaisi meluisinta joululahjaleluaan korvan juuressa.
Hiski Piskiseksi kutsumamme vauva
on kuin syntymänsä: vaikuttaa tasaisen rauhalliselta, mutta kiihtyy nopeasti. Jos
onneton äiti ei ole viimeistään kolmannesta varoituspiippauksesta ehtinyt kaivaa rintaa
esiin, Piski-poikanen alkaa päästellä hälytysajoneuvotkin peittoavaa äänimerkkiä,
kunnes saa ruokaa tukkimaan suunsa. Ihan kätevä tapa, jos ei itse pääse jääkaapille.
Esikoinen on hieman hädissään
vauvan huutaessa, nykii äitiä apuun ja kyselee miksi vauva kiukkuilee. Vauvan ollessa
rinnalla pyrkii Esikoinenkin viereen. Aina hän ei malta istua rauhassa, vaan riehuu niin,
että ruokailusta ei tahdo tulla mitään. Valitsen silti mieluummin vähän
rauhattomamman imetyksen, kuin aiheutan isommalle pienelleni pahan mielen komentamalla
hänet pois. Ainakin kerran päivässä kaikki sujuu kitkatta ja Esikoinen käyttäytyy
esikoisen tavoin. Kun hän omien sanojensa mukaan "kököttää" kainalossani
hiuksiani hiplaten ja pieni rimpulajalka Hiski Piskinen nautiskelee omalla puolellaan
maidosta, kuiskaan kiitokset synnytyskassin pohjalle unohtuneelle Isä Pitkätukalle.
Kiitän, kun vielä muistan.
Vauva-aika on myös valvomista, tämän Piskisen kanssa erityisesti aamuyöllä. Se on
myös loputonta imetystä, kerran pidettyjä ja pissattuja vaatevuoria, villakoiria
lattialla, lukemattomia Hesareita ja juomattomia kahvinliruja, oikean ajoituksen
etsimistä ja hengittämättä nukkumista ettei vaan kumpikaan lapsista herää
herättämään toista. Palkka? No, Esikoisen pusu ja varma toteamus "Sä oot mun
äiti", vauvan hampaaton ilmavaivavirnistys ja miehen onnellinen ilme hänen
kanniskellessaan "epeleitään" nukkumaan.
-- Minni Niemelä
| Raskaus, odotus ja synnytys |
