Vauva & Hauva, Osa 6

IDENTITEETTIONGELMA

”Pikku koira kävelee eteenpäin,
pikku koira kävelee taaksepäin.
Pikku koira pyörii ympäri,
Pikku koira hyppii hassusti.”

Niinhän sitä lasten laulussakin lauletaan ja lapset tekevät perässä kaiken mitä pikku koirakin tekee. Meillä pikku koira opettelee uusia sirkustemppuja. Kyllä on koulutustilanteita katsovilla hauskaa, kun selkäni takana tarkkana katsotaan mitä opetetaan – ja tehdään temput tietysti perässä. Kun Eve tanssii, Valtteri tanssii. Kun Eve kierii, Valtteri kierii. Kun Eve pyörii ympäri, selkäni takana pistää pieni mies itsensä kieppumaan oikein vimmatusti!

Koirien syömistilanne on mielenkiintoista seurattavaa. Valtteri tahtoo täyttää kupit, viedä toisen kupin paikalleen ja sitten pitää istua lähellä ja katsoa kun koirat syövät. Noin, seisaaltaan ja naama kupissa, seeelvä. Seuraavan kerran ruokapöydässä pikkumies upottaa naamansa muusiin ja kastikkeeseen ja yrittää syödä kuten koirat. Salaa on käyty koirien ruokaakin muutamaan otteeseen maistamassa, mutta äidin onneksi koiran raksut eivät miellytä mini-isännän makuhermoja ja näin ollen kokeilut on jätetty vähäisiksi.

Ostin nuoremmalle koiralleni boxin. Tarkoitus olisi, että se olisi tuossa makuuhuoneen nurkassa koiran lepopaikkana. Paikkana johon saa vetäytyä kun haluaa levätä rauhassa, paikkana jossa saa nakertaa luuta ilman että pienet kädet vievät luun tarkempaa tutkimista varten. Kuinka ollakaan, koira viihtyy paremmin sängyn päällä, boxia asustaa – Valtteri. Sinne ryömitään vaikka ahdasta on, vedetään ovi perässä kiinni ja hymyillään tyytyväisenä ristikko-oven läpi.

Viimeinen pisara oli kun mummolle näytettiin valokuvia. Valtteri osoitteli eri asioita kuvista: ”brmm brmm” (=auto) ”pallo”, ”isi” jne. Yhdessä kuvassa seikkailee omien koiriemme lisäksi vielä tädin koira. Kuvassa näkyy myös ihmisiä. Valtteri osoitti koiraa toisensa jälkeen. ”Koi” (=koira) todettiin oikein hienosti jokaisen kohdalla. Lopulta sormi tökkäsi kohtaan missä näkyi Valtteri itse. ”Koi” totesi poika tyytyväisenä.

Eiköhän lähdetä avoimeen päiväkerhoon? Eiköhän mennä leikkipuistoon? Eiköhän mennä mihin tahansa missä voidaan leikkiä välillä karvattomienkin leikkikavereiden kanssa? Eiköhän muututa taas ihmisiksi…sanoo äiti, murahtaa kurkkuäänellä niskuroivalle koiranpennulle, rapsuttaa korvan taustaansa ja nousee venytellen paikaltaan.

-- Karoliina Lindholm

| Takaisin | Lue edellinen |