Vauva & Hauva, Osa 7

VAUVA ?

Katselin otsikkoa vauva ja hauva pitkään jokin aika sitten ja maistelin sitä. Pakko oli myöntää, että ei, ei meillä ole ollut vauvaa enää pitkään aikaan. On kyllä hauva ja vauhdikas, omapäinen ja hurmaava taapero, mutta vauvaa ei näy vielä missään. Tai siis näkyyhän se tietyllä tavalla kun vilkaisee vähän näppiksestä itseensäpäin. Siinähän se masu möllöttää jo varsin komeana ja joku siellä sisällä yrittää tunkea itseään oikeasta kyljestä läpi. Hassua, esikoinen yritti aina vasemmasta.

Tämäkin vauva ja hauva ovat jo tehneet tuttavuutta. Hauva uinuu mielellään lähelläni ja painaa päänsä suurta ja tukevaa tyynyä – mahaani vasten. Vauva ei ole ollenkaan tyytyväinen tilanteeseen, vaan potkii hauvaa pois. Hauva ynähtää, liikahtaa vähän asentoa korjaten ja jatkaa kuorsaustaan.

Hauvan ääniin ei vauva pahemmin reagoi, lienee tottunut jo meidän perheessä vallitsevaan älämölöön ihan pienestä asti, eikä säiky helposti. Ja niinhän tuo esikoinenkin vain uinui tyytyväisenä kopassaan koirien haukkuessa vieressä. Mutta ans olla kun ovikello soi, johan alkoi parku ja mekastus.

Olen katsellut paljon taaperon ja hauvan touhuja viime aikoina. Tuntuu, että päivä päivältä niiden välinen suhde vain tiivistyy ja tiivistyy ja uskomattoman tärkeitä ovat toisilleen. Kun tullaan kotiin vaikka kauppareissulla, meinaa itselläkin tirahtaa tippa linssiin kun poika kiljaisee riemun ja itkun sekaisella äänellä, että Eve!!! Ihan kuin eivät olisi nähneet viikkoon. Kuivaan silmäkulmiani ja höpisen jotain valloillaan seikkailevista hormoneista. Kun saan kasattua itsehillintäni vilkaisen miten koirat ja poika halailevat toisiaan eteisen lattialla ja meinaan pillahtaa uudestaan itkuun.

Tässä on paljon mietitty sitä miten koko katraan kanssa pärjätään sitten keväämmällä. Tuplarattaat on hankittu ihan vain lenkkejä silmällä pitäen, yritetty miettiä miten päivät saa parhaiten rullamaan ja toivottu, että vauvakin on yhteistyöhaluinen.

Toistaiseksi on ollut ja äidin vointi on ollut ihan kohtalainen niin, että jaksaa kävellä ulkona ja puuhata sekä esikoisen ja koirien kanssa. Ainoa mistä vauva ja äiti eivät ole samaa mieltä, on tietokoneen edessä istuminen. Paikallaan olo saa selän särkemään, ylös noustessa iskevät häpyliitoskivut armottomasti ja muutenkin vauva pyrkii asennoillaan tekemään äidin olon mahdollisimman tukalaksi.

Koska koneella joutuu muutenkin istumaan keskeneräisen opiskelun takia, on jostain tingittävä ja niinpä on aika hyvästellä ja suunnistaa useammin vaakatasoon lepäilemään kuin näytön ääreen.

Ehkäpä kuitenkin palaan vielä joskus kertomaan teille siitä miten elämä sujuu porukassa vauva, taapero ja hauvat. Luulen, että ne nörttigeenit sieltä tähän tulevaankin vauvaan jossain vaiheessa siirtyvät ja ymmärtää antaa äitinsä hoitaa nettivelvollisuuksiaan.

Ihanaa kevään ja kesän odotusta kaikille!

-- Karoliina Lindholm

| Takaisin | Lue edellinen |