Vaatteen valintakriteerit toki vaihtelevat, mutta pelkkään hintalappuun katsojia on todella vähän. Vaatteelta halutaan laatua, kestävyyttä, käyttömukavuutta ja helppohoitoisuutta.

"Kun ostan vaatteita pojalleni kiinnitän huomiota ainakin materiaaliin: puuvillaa sen olla pitää, ei tekokuituja. Myös helppohoitoisuutta arvostan, vaate saisi mielellään olla rumpukuivauksen kestävä. Helppo puettava – ei turhia nippeleitä ja nappeleita pienen vauvan kanssa. Ja totta kai myös kivan näköinen ja mielellään vielä sellainen joka ei tule vastaan joka toisella lapsella." (äiti, esikoinen 3 kk)

Maamme neljä vuodenaikaa aiheuttavat omat vaatimuksensa vaatetukselle, talvi erityisesti. Siinä missä keskieurooppalainen lapsi pärjää talven yli villakangastakilla, samettihousuilla ja nahkanilkkureilla, tarvitsee suomalaistenava toppapuvun ja -saappaat. Ja mieluiten sellaiset joilla pärjää sekä paukkupakkasessa että sohjossa ja räntäsateessa. Järkevintä lienee maksaa laadusta silloin kun on kyse vaatteesta, joka vaatii arkipäivän kestoa. Kotimainen talvivaate voi olla hintava, mutta se onkin sitten suomalaisen lapsen mittoihin ja Suomen talveen tehty. Ja kauniskin nykyään – peltisen tylsät enstexhaalarit ovat onneksi jo historiaa.

"Mitä tulee talvihaalariin niin mieluummin käytetty kotimainen kuin upouusi Kaukoidässä tehty. Ja kun lapsia on monta niin joku Reimatec on ehdoton sijoitus. Hankintahinta vihlaisee, mutta kun sen jakaa kuudella niin helpottaa." (äiti, 6 lasta )" (äiti, 6 lasta )

Viime vuosina maahamme rantautuneet halpavaateketjut tarjoavat likipitäen samanlaisia trendivaatteita vauvasta murrosikäiseen, mikä häkellyttää sitä, joka tahtoo lapsen näyttävän lapselta. Siinä missä pieni poika lähes katoaa hiphophousuihinsa, sullotaan pikkuinen tyttö piukeina soiviin bootcut-housuihin ja napapaitoihin.

Saisinko herrasmiestakkiini
sopivat kengät, kiitos!

Klassisesta ja laadukkaasta pitävä kääntyy usein merkkivaateliikkeiden puoleen.

"Mitäkö asiakkaat odottavat myymiltäni vaatteilta? Lyhyesti sanottuna, laatua. Joillekin saattaa vaatteen kauneus olla täysin pääasia ja hyvälaatuisuus tulee siinä kaupanpäällisinä, mutta uskon, että suurin osa ostaa laatua ja valitsee sitten mallistoista eniten silmää miellyttävät mallit. Suurin osa mallistostani on ranskalaista ja italialaista merkkivaatetta mutta mielestäni ne sopivat oikein hyvin suomalaisten lasten tarpeisiin." (2 lapsen äiti, lastenvaateyrittäjä) (2 lapsen äiti, lastenvaateyrittäjä)

Eivät toki kaikki vanhemmat vaateshoppaile ilokseen. Löytyy myös niitä joille lastenvaatteiden osto perustuu puhtaasti tarpeeseen – ostetaan jos jotain puuttuu:

"Shoppailu ei kerta kaikkiaan kuulu elämäntyyliini, joten jos jompikumpi pojistani tarvitsee vaatekappaleen, mennään kauppaan ja ostetaan mitä tarvitaan. Merkistä en halua maksaa; etsin yksinkertaista mukavaa perusvaatetta edullisesti. Joskus annan myönnytyksen hittituotteelle, vaikkapa Star Wars –painatukselle. --- Molemmat poikani ovat mieltyneet verkkari- ja tuulihousuihin, farkut ja kangashousut ovat kauhistus. Tästä on välillä syntynyt ristiriitoja, on tilaisuuksia joihin tuulipuvunhousut eivät kerta kaikkiaan sovi. Toistaiseksi molempia osapuolia tyydyttävä kompromissi on löytynyt" (äiti, 9- ja 11-vuotiaat pojat)

Tilannepukeutuminen on asia jonka kanssa nykyisin ollaan välillä eksyksissä. Vai mitä sanotte siitä ettei äiti löydä pienelle pojalle juhlakenkiä, kun niitä ei kysynnän puutteen vuoksi myydä? Olkoonkin että kerhon ja päiväkodin juhliin vaihdetaan sisätossut jalkaan niin entäpä vaikka kesähäät? Lenkkaritko pyhähousujen kanssa?

Kouluissa puolestaan näkee päinvastaisen ilmiön – jo ala-asteikäisillä tytöillä voi olla yllään vaatteita jotka soveltuisivat paremmin diskoon kuin kouluun, ja mieluummin vielä vähän aikuisempien tyttöjen diskoon.

"Minusta leopardipaita ja musta minihame ei ole sovelias kouluasu, ja nykyisin näitä näkee jo tokaluokkalaisilla! Mutta menepä sanomaan vanhemmille niin sinua syytetään yksilövapauden rajoittamisesta ja koulupukupakon kannattamisesta." (ala-asteen opettaja, 1 oma lapsi) (ala-asteen opettaja, 1 oma lapsi)

Me vanhemmat voisimme ottaa tilannepukeutumisen opettamisen ja opettelemisen haasteena. Panisimme samalla pisteen herjanheitolle suomalaisten tuulipukukulttuurista.

Äidit päättäjinä

Mutta onko vaatteiden osto pelkästään äitien asia? Näyttää siltä että isät ovat tässä asiassa lähinnä sivustakatsojia.

"Joskus näkee sattumalta mekon tai takin tai jotain ja sitä ajattelee että toi olis meidän tytöllä kivan näköinen. Ei sitä kuitenkaan tule ostettua. Kun ei muista kokoja eikä tiedä sopiiko se vaimon mielestä. Homma on vain jotenkin päätynyt vaimolle. Kivaa on silti katsoa kun lapset ovat nätisti puettuja." (isä, 3 alle kouluikäistä lasta) (isä, 3 alle kouluikäistä lasta)

Joka tapauksessa kannattaa nauttia siitä ajasta, kun vanhemmilla vielä on lasten pukeutumisessa ohjat käsissä. Murrosikäisen kanssa tämäkin kuvio heittää kuperkeikkaa – mutta se onkin jo ihan oma tarinansa.

Myös isät tykkäävät
näteistä mekoista.

Teksti: Reine Palmqvist
Kuvat: Reine Palmqvist,
Kirsi Kulmala